Uutisen saaminen valtakunnan ykköslehteen, Hesariin, edellyttää yleensä kohtalaisen suurta katastrofia periferiassa. Helsingin Sanomat on tunnetusti pääkaupunkiseutulaisten oma paikallislehti, jonka liikkeet maaseudulla ovat verkkaisia. Rääkkylä kuitenkin tuon uutiskynnyksen maanantain MedOne-päätöksellään ylitti. Toimia kuvattiin poikkeuksellisiksi, mitä ne kieltämättä ovatkin. Ongelmat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ovat yhdistäneet pienen pitäjän. Rääkkylän päätöksentekoa leimaa tällä hetkellä oikeastaan hämmästyttävä yksituumaisuus. Kyse

Tämänkertaisiin seurakuntavaaleihin kohdistui poikkeuksellisen suuri mielenkiinto. Vaikka kovin keskustelu seikkaili valtakunnallisissa kysymyksissä – kirkon nykyisissä ja tulevissa linjauksissa – herätteli polemiikki seurakuntalaiset äänestämään jonkin verran entistä aktiivisemmin. Pariakymmentä prosenttia lähestyvä lukema jää kuitenkin vajaaseen kolmanteen osaan kunnallisvaaleista, joten suuresta ”heräämisestä” ei voida vielä puhua. Hyvään suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Kunnallinen päätöksenteko herättää aina huomattavasti seurakunnallista

”Seurakunta tukee ja auttaa lapsiperheitä kasvatustyössä, jakaa elämänohjeita itseään etsiville nuorille, pitää ovet avoimina myös hengenravintoa kaipaaville aikuisille. Äänestämällä vaikutan toiminnan jatkuvuuteen ja kehittämiseen”. Näin ”joikhaa” liperiläinen Wimme Saari saamen kielellä, toki myös suomeksi käännettynä. Hän tukee ja kannustaa seurakuntalaisia liikkeelle, valitsemaan parhaillaan käynnissä olevissa vaaleissa sellaiset edustajat, joiden arviointi- ja päätöksentekokykyyn tämä uskoo. Kannustukseen

Milloin viimeksi olet pistäytynyt yksin asuvan tai kahdestaan elävän iäkkään pariskunnan, naapurin tai tuttavan luona ilman erillistä kutsua? Milloin viimeksi olet tarjonnut ilman omaa kulkuvälinettä olevalle ikääntyneelle tai syrjäytyneelle naapurille kyytiä kauppaan, markkinoille tai vaikkapa konserttiin tai ikätovereiden kokoontumiseen? Milloin viimeksi sinulla on ollut aikaa istahtaa haastelemaan heidän kanssaan jokapäiväisistä asioista, kuunnella heidän kuulumisiaan? Asutpa

Keskustelu kuntaliitoksista avartaa, vaikka se kieltämättä välillä ahdistaakin. Joensuun seudulla virinnyt keskustelu jo toteutuneesta ja tulevista uhkakuvista kertoo paljon, vaikkei kaikkea. Meitä ollaan ajamassa milloin sadan, milloin kahden sadan kunnan nippuun – vaikutuksia sen paremmin pohtimatta tai perustelematta. Kuntalaisille kautta valtakunnan saattaa syntyä käsitys, että maan kaikki talousongelmatkin ratkeaisivat saman tien. Ulkopuolelta tulevasta ohjauksesta ei

Liperissä on pidetty vuosien varrella lukematon määrä erilaisia seminaareja, mutta tuskin koskaan nostettu riittävän vakavasti ja kokonaisvaltaisesti kunnan tonttipolitiikkaa pohdittavaksi. Kun johonkin erikoiseen linjaukseen ja menettelyyn on kiinnittänyt huomiota, on saanut yleensä myötäilevän vastauksen. Ongelma on tunnustettu, mutta mitään ei ole tapahtunut. Kuntalaisten olisi syytä nostaa iso haloo, jos kunnan omistamilla metsillä valtiolta vaihdettu entinen

Kaverit odottavat polkupyörineen seuraavassa tienhaarassa vasemmalla laidalla. Yhteiseen reissuun on kiire ja into. Kaksi porukasta vielä puuttuvaa poikaa polkee täysillä kohti tapaamispaikkaa, kaverit ovat jo näkösällä. Asfalttitiellä tulee auto vastaan, sen kaverukset malttavat odottaa. Kenties tuon auton ääni syö sisäänsä pyöräilijöiden ajosuunnasta lähestyvän toisen auton äänen. Ainakaan pojille ei tule mieleenkään vilkaista taakseen, kun he

Liperissä on eletty viime viikolla poikkeuksellisissa oloissa. Suviseurat osoittautui myös käytännössä tapahtumaksi, joka on mittasuhteiltaan ja sisällöltään näillä leveysasteilla ainutlaatuinen. Ainutlaatuiseksi se myös vanhemman ikäpolven osalta jää, sillä seuraavat suviseurapaikkakunnat on lyöty lukkoon vuoteen 2028 saakka, eikä valittujen tapahtumapaikkojen joukossa ole yhtään Pohjois-Karjalan kuntaa. Näin ollen tavallaan se, mitä paikkakuntalaiset ovat tapahtuman myötä kantapään kautta

Helli-liikelaitoksen palveluihin sitoutuneet kunnat, Rääkkylä etunenässä, ovat saaneet Kiteen suunnalta arvostelua sopimuksista lipeämisestä. Tekona menettely on moitittava, mutta kun näkee pienten kuntien tuskaillut kehnosti toimivien palvelujen ja kustannuspaineiden keskellä, ymmärrystäkin syntyy. Kuntalaiset itse ovat ilmaisseet vahvan mielipiteensä systeemin puutteista. Tavallaan valtiovalta on pakottanut pienet kunnat yhteistyöhön osoittamatta tarkoitukseen uusia pelimerkkejä. Etsikkoaika on osoittautunut yllättävän lyhyeksi.

Kesää 2010 valmistellaan Liperissä kuumeisesti ja tarkkojen suunnitelmien pohjalta. Ainakaan kaikkien aikojen suurimman vierasjoukon Liperiin kokoava suviseuratapahtuma ei ole sattumien summaa. Yhden pitkän viikonlopun heinäkuun alussa kestävä valtakunnallinen tapahtuma on kesän keskipiste, mutta sen ympärille rakentuu paljon muutakin. Päätös suviseurojen hakemisesta Liperiin on tehty lähes 20 vuotta sitten. Joensuun lähetysalueen vuosikokouksessa 1991 kehotettiin Liperin Rauhanyhdistystä

Liperiläiset yrittäjät saivat tällä viikolla tiiviin tietopaketin työllistämistuista ja niitä koskevista tuoreimmista muutoksista. Aamukahvipöydässä Ylämyllyllä oli alun toistakymmentä sanan kuulijaa, mutta todennäköisesti tiedontarve on laajempi kuin vastaanottovalmius. Liperin työllisyystilanne on ollut pitkään maakunnan kärkitasoa, mutta kun sitä verrataan koko maan lukemiin, ollaan vielä kaukana valtakunnallisesta tasosta. Pohjois-Karjala on maakuntana maan heikointa aluetta. Yhteiskunnan tarjoamia porkkanoita

Jos Liperin kunnallispolitiikan umpisolmuihin ei löydy ratkaisua sovitellen, lienee vielä ennen seuraavia vaaleja edessä jomman kumman – sivistyslautakunnan tai kunnanhallituksen – ero. Nykymeno halvaannuttaa päätöksenteon pian kaikilla tasoilla ja antaa siitä ulospäin kummallisen kuvan. Kunnan sisäisillä kiistoilla ja eripuralla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia myös kuntalaisten kannalta. Ehkä suurin vaara on yleisen mielipiteen muutoksessa. Yksi itsenäisen

Samanaikaisesti kun koulujen säästöistä on väännetty kättä ja äänestetty valtuustossa, ovat ruokahuollon kustannukset karkaamassa käsistä. Sivistysosastolla tehty laskelma osoittaa sekä viime vuoden toteutuman että tämän vuoden talousarvion osalta merkittäviä lisäkustannuksia. Vuonna 2009 koulujen ruokahuollon kustannukset nousivat lähes 120 000 euroa eli 15,7 prosenttia. Tälle vuodelle lisämenoja on budjetoitu 160 000 euroa eli lähes 20 prosenttia.

Vielä siinä vaiheessa, kun koulujen puolustajat saattelivat Liperin valtuutettuja maanantaina kokoukseen, näytti vääjäämättä siltä, että Ristin ja Vaivion koulujen puolustus valuu hiekkaan, äänin 18-17, Vaivio vielä vähän selvemmin. Varauduttiin siihen, että valtuutetut pitävät päänsä ja koulut lopetetaan täpärimmillään yhden valtuutetun näkemyksellä. Jännitysnäytelmä oli kuitenkin vasta alkamassa. Yhtä tiivistunnelmaista kokousta ei ole Liperissä istuttu aikoihin. Ristin

Kuntapäättäjille ei kannata olla erityisen kateellinen. Tänä päivänä heillä on pöydällään ja päätettävänään lähinnä vain huonoja vaihtoehtoja. Leikattavaa – tai vähintään paikattavaa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Liperin vanhan kunnantalon kohtalo, joka on elänyt omaa, toisen vaiheen historiaansa pian pari vuosikymmentä. Lähes viidesosan koko elinkaarestaan. Paineet päättäjiä kohtaan ovat ponnahtaneet jälleen kukkaansa, kun kunta yrittää elää

Liperissä on usealla taholla havahduttu erityisesti ikääntyneen väestön yksinäisyyteen, avun ja kaverin tarpeeseen. Joka suunnalla havainto on ollut sama: tarvetta on huomattavasti enemmän kuin auttajia. Kun ihmiset elävät aiempaa pidempään, pariskunnista jompi kumpi joutuu viettämään viimeiset vuodet tai vuosikymmenet yksikseen. Harvassa ovat tänä päivänä tapaukset, joissa lapset ja lapsenlapset eläisivät lähistöllä seurana ja turvaverkkona. Jotta

Samalla kun valtakunnalliset lehdet ovat tänä vuonna keskittyneet puimaan vaalirahoitusta eri muodoissaan – paljolti aiheellisestikin – ovat paikallislehdet ahertaneet totuttujen asioiden ympärillä. Monessa lehdessä ajan ilmiönä on ollut ehkä poikkeuksellisenkin kipakka kädenvääntö kyläkoulujen kohtalosta, taistelu niiden säilyttämisen puolesta. Tunteisiin vetoavien asioiden esillä olo on ehkä jossain määrin lisännyt myös kiinnostusta lehtiä kohtaan. Muutenkin paljolti postitaksojen

Liperissä on tänä syksynä tapahtunut kuntalaisten merkittävä aktivoituminen. Kyläilloissa, joihin osallistuminen on ollut vuodesta toiseen kovin aneemista, on nyt nähty väkeä ja tavallista syvemmälle pureutuvaa keskustelua. Myös politiikan tasolla synkän pimeä syksy on ollut poikkeuksellisen vilkas ja kantaa ottava. Liperiläiset ovat osoittaneet, etteivät tyydy pelkkään kuunteluoppilaan rooliin; eivät koulu- eivätkä muissakaan asioissa. Tämä on hyvä

Nyt on taas tullut se aika vuodesta, joka opetteluttaa teillä ja jalkakäytävillä kulkevia joka ikinen syksy. Maahan on saatu ensimmäiset – nyt jo tosin likimain hävinneet – lumihiutaleet. Rattia on syytä pyöritellä huomattavasti helläkätisemmin kuin kesän sulilla ja kuivilla teillä. Ja kaasujalkaa on viisasta käyttää muutama viikko aiempaa varovaisemmin, kunnes talviajoon on taas palautunut kunnon

Kun Leipäpäivä syntyi Liperiin pian parikymmentä vuotta sitten, se tuli tukemaan alamäkensä aloittanutta Suvisoututapahtumaa. Todennäköisesti Suvisoudun muistotilaisuutta olisi vietetty ilman paikallista leiväntuoksua jo vuosia aiemmin. Leipä – vaikka se loppui yleensä heti ensitunteina – veti väkeä ja toi markkinatunnelmaa. Leipäpäivää on järjestetty puolenkymmentä vuotta itsenäisenä ja uudessa paikassa koulukeskuksessa. Se on vetänyt kävijöitä erittäin hyvin,