Kirkonkylä kuivumassa

Liperin kirkonkylän kuivuminen – ainakin tilapäisesti – harmittaa. Pitäjän maine kuivana kuntana, kun kaupat olivat kaksi valtuustokautta ilman oluenmyyntilupia, oli jo ehtinyt paljolti unohtua, ainakin nuoremmalta polvelta.

Nyt kirkonkylän taajamassa ei ole anniskeluoikeuksin toimivaa ravintolaa, eikä edes pubia. Ruokaravintola sentään jatkaa ja tarjolla on muutenkin monipuolista purtavaa pizzoista kebabeihin ja lounaspöytiin. Ne, jotka kaipaavat palan painikkeeksi olutta tai viiniä, saavat ryypätä vettä tai maitoa. Kotikaljassakaan ei ole yleensä promilleja nostavia prosentteja.

Aivan ainutlaatuinen tämä tilanne ei ole. Vajaa kymmenen vuotta sitten elettiin muutaman kuukauden jakso, jolloin kylän molemmat ravintolat olivat kiinni. Viimeistään se tilanne lienee opettanut ihmisiä syömään ja juomaan kotonaan tai ajamaan kaupunkiin nälän ja janon sammutukseen. Takseja työllisti tietysti se paluumatka, jos ei sattunut selvää kuskia porukasta löytymään.

Hyvä puoli voi olla tilanteen raitistava vaikutus, mutta kyllä kyläkapakassa istuminen on kärsinyt inflaation jo ennen näitä päiviä. Pubeissa istujien määrä on hiipunut ja vakioitunut.

Se, mikä anniskelun puutteesta kärsii, on ainakin matkailija tai satunnainen kulkija. Ilman olutoikeuksia Liperi uhkaa tippua kokonaan turistikartalta. Moni on tottunut oluen ruokansa kanssa juomaan ja ilman sitä saattaa vierailu jäädä viimeiseksi.

Myös erilaisten kokousten ja tilaisuuksien järjestäjille anniskelun puute tuo ainakin ylimääräistä puuhaa. Ei tuntuisi erityisen fiksulta lähteä iltakokoukseen oma kaljapullo housun tai takin taskussa. Isommissa pidoissa, yksityistilaisuuksissa järjestelyt onnistuvat kivuttomammin, kun tilan varannut voi tuoda omat eväät tullessaan.

Tässä nousee mieleen ”vanha hyvää aika”, jolloin nokkelimmat ja nuukimmat menivät kapakkaan pullo povitaskussa. Siitä kiinni jäädessään sai nopean lähdön kapakasta – hyvä, ettei käräjille joutunut. Nyt sellainen on ainoa vaihtoehto – eikä edes moitittavaa. Olut tosin voi nauttimisvaiheessa olla jo taskulämmintä.

Vaikka tässä ei ole tarkoitus nousta barrikadille kylän kuivumisen vuoksi, on muistettava, että kuivuminen voi olla myös kuihtumisen ennusmerkkejä. Onneksi Ylämyllyn ja Viinijärven palvelut ovat tässä suhteessa paremmin asiakkaiden toivomalla tasolla.

Keskioluen kauppoihin palauttaminen vaati erityisesti yrittäjiltä lähes kymmenen vuoden taistelun. Ja kyse oli vain tasa-arvon hakemisesta ja omien kauppiaiden kilpailukyvyn turvaamisesta. Kesäasukkaita haluttiin palvella niin, ettei heidän tarvinnut kaljakorin takia viedä muitakin ostosmarkkojaan naapurikunnan puolelle.

Nyt on syytä toivoa, että kirkonkylän palvelutaso palautuu normaalille tasolleen mahdollisimman pian. Tarjoilun puute saattaa tietysti tukea Alkon myyntiä. Sekin palvelu saatiin paikkakunnalle monen vuoden tiukan kädenväännön myötä. Eihän sitä nykymenolla tiedä, milloin Alko alkaa leikata perinteisesti vakaita palvelujaan – sieltä pienimmästä päästä…
Harkiten ja kohtuudella.

P.S. Tällä viikolla on syytä liikkua ajoväylillä rauhallisesti. Poliisi on ristinyt talven taittumisviikon nopeusvalvonnan ajaksi, joten kiireisimpien sydän saattaa sykähtää muustakin syystä kuin hirven tarjoutumista ajoväylälle. Ja onhan niitä pelti- ja tavan poliiseja matkan varrella muulloinkin kuin ilmoitettuina valvontapäivinä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *