PÄÄKIRJOITUS Tälle syksyä Liperiin on jalkautunut huolestuttava ilmiö. Useammin kuin kerran on kirkonkylällä vaeltanut vanhus vailla päämäärää. Ilman tietoa tulevasta tai menneestä. Etsien milloin kotia tai muuta yösijaa, toisinaan tekemistä tai vain seuraa. ”Voitaisko ajella jonnekin?”, on muuan rouva pyytänyt vuoron perään autoilijoilta. Toinen tapaus tahtoisi hotelliin, sillä kotona on tyyl-säää.
KOLUMNI Olemme täällä vain käymässä, kukin vuorollamme, sukupolvi toisensa perään. Jos maailmankirjat ovat järjestyksessä, saamme hyvästellä ja haudata omat vanhempamme. Yksi lähtee yllättäen yöhön, toinen tietäen tulevasta. Minä olen tiennyt jo pidempään, että äitini maallinen matka on tulossa päätökseensä. Viikko sitten sain lähettää hänet matkaan niin kauniisti kuin vain voisin itsekin toivoa saavani lähteä.
KOLUMNI Kulttuurin tehtävä on tuottaa iloa ja synnyttää tunteita niin tekijälleen kuin sen kohdeyleisöllekin. Jollekin taulujen tuijottaminen iskee syvälle sieluun, toiselle taas urheilun jännittävimmät hetket saavat kokemaan valtaisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta – tapahtuipa se paikallispelin katsomossa NiemU:n pipo päässä tai olympialaisten sohvaperunana.
PÄÄKIRJOITUS Liperin kunnassa eletään suurten muutosten aikaa. Samaan aikaan kun lehtien sivut ja kahvipöytäkeskustelut täyttyvät jutuilla kyläkoulujen tulevaisuudesta, tipautti kunnanjohtaja Hannele Mikkanen hieman yllättäen tiedon eläkkeelle jäämisestään. Vaikka kunnanäiti oli asiaa jo omassa mielessään pohtinut pidempään, ei sitä kylänraiteilla oltu tiedetty.
KOLUMNI Ovatko kyläkoulut menneen ajan nostalgiaa vai edelleen kovaa tätä päivää? Tätä pohdintaa joudutaan Liperissä tekemään seuraavan parin viikon aikana oikein tosissaan. Heti ensimmäiseksi ilmoittaudun käsi pystyssä kyläkoulujen kannattajien joukkoon. Harvalla niissä opiskelemisesta on huonoa sanottavaa; useimmiten hyödyt peittoavat taistossa haitat mennen tullen. Itse olen opiskellut monen kokoisissa kouluissa, ja sopeutuvana, reippaana itseopiskelijana ne kaikki
PÄÄKIRJOITUS Elämme liperiläisen koulutuksen saralla historiallisia aikoja. Luovin ammattiopistossa Käsämässä on koulua käynyt viime vuosina noin 150 opiskelijan joukko kerrallaan – ja kohta heitä ei enää näillä main ole. Tällä viikolla joitain yksittäisiä opiskelijoita voi vielä tavata Veljesharjulla. Ensi viikolla viimeinen luovilainen sammuttaa valot.
PÄÄKIRJOITUS Tänään helmikuun 28. päivänä vietetään ruisleipäpäivää ja toki myös kulttuurin juhlaa Kalevalan päivän nimissä. Suomalaiset valitsivat vuonna 2017 ruisleivän kansallisruuaksemme, sillä onhan se ruokakulttuurimme perinteisistä leivonnaisista se perinteisin.
PÄÄKIRJOITUS Aina silloin tällöin tulee vastaan tilanteita, joissa jälkiviisaus kukoistaa. Koronarokotusten kanssa elämme tällä hetkellä sitä aikaa. Lähes kaikki (rokotuksia suosivat) ovat varmasti jo nyt viimeistään sitä mieltä, että piikittämisen ajoitus ja kohderyhmän rajoitukset menivät pieleen.
Tämä viikko käynnistyi Suomessa maanantaina 16.10. maailman selkäpäivällä. Omat selkäviikkoni alkoivat elokuun viimeisenä maanantaina huonoasentoisella betoniharkon nostolla. Muistinko hikisten puutarhatöiden keskellä olla varovainen ja nostaa raskasta harkkoa jaloilla, en selällä?
KOLUMNI Vaikka kesän, ja etenkin Suomen kesän tulisi olla levollinen ja nautinnollinen, omalla kohdalla sen tulisi kuitenkin olla myös aktiivinen. Näin muutenkin urheilun ystävänä haluan kesäpäivieni sisältävän edes jonkinlaista urheilua. Oli se sitten pelailemista, kuntosalitreeniä tai ihan vaan kävely- tai juoksulenkkien tekemistä.