Syksyinen aamu on arvaamaton. Se voi valjeta sateen rummutuksen säestämänä tai auringonsäteiden leikkiessä värikkäillä lehdillä.

Paljon on vettä virrannut Taipaleenjoessa sen jälkeen, kun yrittäjyys oli viimeksi mielessäni. Pohdin puoli vuosikymmentä sitten, miltä tuntuisi kantaa taloudellista vastuuta, mutta toisaalta nauttia vapaudesta ja reippauden myötä korjattavasta sadosta. Päädyin pysymään pallillani. Halusin säilyttää mielessäni mahdollisuuden vaihtaa maisemaa.

Epätodennäköisestä tuli totta elokuisena tiistaiaamuna. Minulle soitettiin ja pyydettiin töihin. Soittaja oli Kotiseutu-uutisten päätoimittaja. Toimituksen oli yllättänyt työvoimapula, jota päätoimittaja toivoi minun helpottavan ainakin syksynajan.

Kahden ja puolen kuukauden mittainen kesäpestini toimittajana päättyy perjantaina. Suoraan sydämestäni voin sanoa, että tämä on ollut elämäni hauskin kesä! Lisäksi työkavereideni asiantuntevassa opastuksessa, usein ihan kädestä pitäen, olen kehittynyt valtavan paljon niin kirjoittamisessa kuin valokuvauksessakin.

Tarkkasilmäiset lukijat ovat varmasti jo panneet merkille, että kesätoimittajalla on koira. Vaalea mummohauvani on esiintynyt kesälehdessä, seikkaillut somessa ja viimeisimpänä pelotellut toimituksen väkeä näiden painajaisissa.