Kuntavaaleihin on aikaa tasan kaksi kuukautta. Vaalikuume alkaa hiljalleen – jopa turhankin varovaisesti – nousta myös Liperin ja Rääkkylän leveyksillä.

Lumi narskuu askelten alla, ja pakkanen nipistelee kevyesti poskia. Puiden oksille ja maan kamaralle laskeutuneet lumihiutaleet ovat maalanneet maiseman talvisen valkoiseksi. Tuntuu tammikuulta.

Syyskuun lopussa jouduin tai oikeastaan pääsin elämäni ensimmäiseen leikkaukseen, kun maaliskuusta lähtien riesana olleeseen angiinakierteeseen ei enää tepsinyt muu kuin kirurgin veitsi. Viikkoa aikaisemmin oli juhlittu perhepiirissä meikäläisen pyöreitä synttäreitä.

Sadonkorjuun ajassa yhdistyvät elämän tuska ja ihanuus. Ihanuutta on sato itsessään, ilo ja kiitollisuus saadusta sadosta ja tehdystä työstä, joka tuotti tulosta.

Tuiki tavallisena tiistaipäivänä toimituksen äänimaailma rakentuu näppäimistöiltä nousevasta naputuksesta ja vaimeana soivasta taustamusiikista. Spotifyn kautta ääneen päässyt Kaija Koo kertoo riipaisevaa tarinaa rakkaudesta ja sen mukanaan tuomasta tuskasta.

Viestintäopintoihini liittyvä raportti odottaa kirjoittajaansa. Puntaroin tovin mielessäni ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun kaltaisia megatrendejä ja tartun sitten pölyhuiskaan.

Aamulla töihin ajellessa laadin mielessäni listaa. Mietin, mitkä jutut olisi syytä saada päivän aikana kirjoitettua, ketä olisi haastateltava ja moneltako työpaikan pihassa pitäisi viimeistään nostaa kytkintä, jotta ennättäisin ajoissa viemään lapsen golftreeneihin.

Kesäloman loppuminen tuli uniin. Viime viikonvaihteessa hivuttauduin höyhensaarilla Kotiseutu-uutisten toimitukseen, ja mikä minua siellä odottikaan!

Kotonani kiistellään säännöllisesti seinistä. Minä haluaisin ripustaa ne täyteen tauluja, kun taas puolisoni puhuu tapettien suojelemisen puolesta. Ei kaikkialla voi olla naulanreikiä, hän huokailee.

Eletään keskikesän aikaa ja luonto on kukkeimmillaan, ihan kirjaimellisesti. Yksi tärkeimmistä mittumaarin traditioista, heti juhannuskoivujen asettelemisen jälkeen, on luonnonkukkakimpun kerääminen.

Voikukat hehkuvat auringonkeltaisina Liperin lavan kupeessa, ja pihlajat levittelevät lehtiään täyteen mittaansa Paksuniementien varressa Rääkkylän kirkonkylällä.

Koronakevään ajan Joensuun lentoasemalla on ollut hiljaista. Liperin, Kontiolahden ja Joensuun rajamailla sijaitsevalta kentältä ei ole reittilentoja noussut pariin kuukauteen, eikä tilanteeseen ole helpotusta luvassa lähikuukausinakaan.

Tomaatintaimet kurkottelevat työpöydällä kohti valoa. Eteiseen tulijaa tervehtivät paprikat, makuu- ja olohuoneen ikkunoista näkyy ulos enää vain yläreunasta kun chilintaimet ovat vallanneet näköalan. Kasvihuoneessa muhivat mullassa jo maissin ja kurpitsan siemenet.

Koronaviruksen leviäminen myös Suomessa on saanut ihmiset pysähtymään uutisten äärelle. Maailmanlaajuisesta pandemiasta suorastaan janotaan tietoa, vaikuttaahan se meistä jokaisen elämään jollain lailla.

”Loma on jotakin tavallisesta poikkeavaa. Se on työstä, opiskelusta tai vastaavasta saatava pidempi vapaa-aika”, määrittelee Wikipedia. Minäkin olen tämän viikkoa ollut lomalla opettajan hommista, oman pitäjän paikallislehtityöstä, jokapäiväisistä työkavereistani sekä lapsistani – saakohan tätä sanoa ääneen? Tulin kuitenkin hiihtolomani ajaksi leipäpitäjään hommia paiskimaan, kun kutsu kävi. Pitäähän se leipä jostakin repiä.

Aina on syytä juhlaan – jotain, minkä tähden voi kilistellä laseja ja nousta hetkiseksi arjen yläpuolelle. Erityisen hyvin tämän asenteen ovat omaksuneet venäläiset, joiden kalenteri on kuorrutettu moninaisin juhla- ja muistopäivin.

Varokaa heikkoa jäätä! Mmmh. Pikku Kakkosen vuonna 1986 lanseeraama heikkojen jäiden varoitusanimaatio on syöpynyt näkö- ja äänimuistiin.

Kun uudenvuodenpäivänä ajoin Lappeenrannasta kohti Pohjois-Karjalaa, lumiraja tuli vastaan Vuoksen tällä puolen. Lappeenrannan linnoituksen valleja väritti nuhjaantunut ruoho – sumuisen harmaa maisema muistutti ankeudessaan lokakuista aamua.

Millainen on täydellinen kirja? Tätä kysymystä Liperin alakoulun oppilaat pohtivat taannoin kirkonkylän kirjastolla. Ilmoille heitettiin sellaisia luonnehdintoja kuin jännittävä, mielenkiintoinen, pitkä ja kauhua herättävä.

Marraskuu ei ole maineensa veroinen. Parhaillaan vietettävää kuukautta luonnehditaan usein ankeaksi, väsyttäväksi ja synkäksi – aivan suotta.