Työkokeilussa

Riitta Makkonen

Epätodennäköisestä tuli totta elokuisena tiistaiaamuna. Minulle soitettiin ja pyydettiin töihin. Soittaja oli Kotiseutu-uutisten päätoimittaja. Toimituksen oli yllättänyt työvoimapula, jota päätoimittaja toivoi minun helpottavan ainakin syksynajan.

Puhelusta hämmästyneenä en osannut sanoa juuta enkä jaata. Vattupuskassa asiaa hetken mietittyäni päätin, että pulassa olevaa pitää auttaa. Sitä paitsi liki kuusikymppisellä tällaiset soitot ovat harvenemaan päin, ja olenhan vapaa menemään töihin vaikka mihin.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että olen ollut aiemminkin tässä pisteessä: aloittamassa toimittajan tehtäviä Kotiseutu-uutisilla. Se tapahtui vuonna 1984, ja silloinkin oli tulossa Rääkkylään työvoimapula, kun silloinen aluetoimittaja Kaarina Kainulainen jäi äitiyslomalle. Toimitusjohtaja Esko Vähämäki ja päätoimittaja Riitta Parkkinen ottivat silloin näin jälkikäteen ajatellen hirvittävän riskin, kun palkkasivat täysin ilman mitään koeaikoja nuoren, täysin kokemattoman opiskelijan.

Uskoakseni minuun liittyvät riskit työssä ovat nyt ainakin jonkin verran pienemmät kuin 36 vuotta sitten. Varsinkin, kun tyhjällä kameralla kuvien ottaminen on tehty täysin mahdottomaksi: ilman muistikorttia kamera ei suostu suljinta laukaisemaan.

Myös polkupyörällä keikalle kulkeminen ja sillä kaatuminen on hyvin epätodennäköistä, jos viimeiset kaksi kuukautta verstaalla viihtynyt autoni nyt suostuisi minua kuljettamaan. Linja-autolta myöhästymistäkään ei tarvitse enää pelätä, kun jutut ja kuvat kulkevat linja-auton asemesta valokuitua myöten – ainakin vielä.

Tästä sitten vaan töihin. Muutama on jo huomannutkin pari kirjoittamaani juttua tässä toisessa Rääkkylässä ilmestyvästä paikallislehdessä. Freelance-toimittajille kaikki työnantajat ovat oikeita.

Tekipä juttuja mihin tahansa lehteen, parasta ovat aina ihmisten tapaamiset ja mukavat juttutuokiot. Siispä ottakaapa yhteyttä! Toimituksen kautta minut saa kiinni ainakin näin alkuun.
Riitta Makkonen

Jaa:

Facebook