Selkä ja jalat liikkuvat yhdessä

Tämä viikko käynnistyi Suomessa maanantaina 16.10. maailman selkäpäivällä. Omat selkäviikkoni alkoivat elokuun viimeisenä maanantaina huonoasentoisella betoniharkon nostolla. Muistinko hikisten puutarhatöiden keskellä olla varovainen ja nostaa raskasta harkkoa jaloilla, en selällä?

No, en. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ilkeä rusahdus selässä ei aivan heti antanut viitettä vakavammasta, mutta pian antoi. Lannerangan välilevyssä tapahtui ikävää, ja hoidon saamisessa olivat omat vaiheensa. Siun soten Liperin terveysaseman voimakkaan hermokipulääkkeen määräys tuli koskaan potilasta, eli minua, näkemättä puhelimitse. Tieni kulki sitten yksityiselle puolelle saamaan täsmällinen hoito myös jatkoon.

Noin 80 prosenttia suomalaisista kärsii erilaisista selkäkivuista elämänsä aikana, iän myötä varmasti enemmän. Vaivojen kirjo on suuri, mutta juuri nuo välilevyn pienetkin pullistumat aiheuttavat ison tuskan. Ärsytys ulottuu iskiashermoa pitkin jalkaterään asti. Voisin piirtää kehon pisimmän hermon kulkureitin ihan millimetriviivalla, niin jokahetkisen polttavaa kipu oli useiden viikkojen ajan. – Kuin puukko työnnettäisiin jalkaan, ja sitä käänneltäisiin siinä, kuvasi eräs kohtalotoveri jatkuvaa hermotulitusta.

Kun olin oman vaivani vanki, se tuli kerrottua monissa tilanteissa selitykseksi raahautuvasta kävelystäni. Yllätyin, miten moni on kokenut juuri samat ongelmat. Lohdullista on, että niin sanotusti luontokin parantaa, eli vaiva helpottuu muutamissa viikoissa tai kuukausissa pullistuman imeytyessä takaisin.

Tämänvuotisen Selkäviikon teema kehottaa liikuttamaan selkää. Liike on lääke myös selkävaivassa, mutta kivun sallimissa rajoissa. Sen opin, että pienet askeleet ja lepo välissä vievät kohti kuntoutumista. Kovan kivun jälkeen jokainen enemmän kävelty päivä tai voimisteltu hetki antavat suuren ilon. Ennaltaehkäisy on tärkeää, sillä selkä pidetään kunnossa myös vahvoilla lihaksilla, kun korsetti tukee haavoittuvaista rankaa.