Uuden kunnanjohtajan on täytettävä isot saappaat

PÄÄKIRJOITUS Liperin kunnassa eletään suurten muutosten aikaa. Samaan aikaan kun lehtien sivut ja kahvipöytäkeskustelut täyttyvät jutuilla kyläkoulujen tulevaisuudesta, tipautti kunnanjohtaja Hannele Mikkanen hieman yllättäen tiedon eläkkeelle jäämisestään. Vaikka kunnanäiti oli asiaa jo omassa mielessään pohtinut pidempään, ei sitä kylänraiteilla oltu tiedetty.

Ensin some-kanavat täyttyivät kiittelyistä. Leppoisia eläkevuosiakin toivoteltiin. Kyllä Hannele on ne ansainnutkin, sillä monessa liemessä hän on vuosien saatossa kiehunut. Liperissä näihin vuosiin on mahtunut isoja taloudellisia haastevuosia, kouluverkon karsimista, oikeudenkäyntejä ja oma henkilökohtainen sairastuminenkin. Näistä on selvitty.

Seuraavaksi turuilla ja toreilla alkoi pohdinta, että minkäslainen kunnanäiti tai -isä tänne mahdetaan seuraavaksi saada. Isot ovat ainakin osallisuuden saappaat, sillä Hannele on ollut mukana erityisen paljon tavallisten kuntalaisten arjessa ja juhlassa omasta vapaa-ajastaan tinkien. Hän on istahtanut tapahtumassa jos toisessa kenen tahansa pöytään kahville. Häntä on ollut kuntalaisten helppo lähestyä.

Toki Hannelen hämmentävä tapa osallistua mitä pienimpien huolien ja taakkojen kantamiseen on myös ollut joidenkin mielestä ärsyttävää. Kukapa haluaisi, että pomo puuttuu puutteisiin, vaikka siihen syytä onkin. Kunnanjohtajan on pystyttävä näkemään niin iso kuva kuin sen muodostavat pienet pikselitkin.

Kaipaako Liperi tuttua ja turvallista johtajaa läheltä vai uusia näkemyksiä kauempaa? Tarjolla kilvassa lienee molempia ääripäitä ja mausteita siltä ja väliltä. Toivottavasti Liperillä on mistä valita. Se kertoo kunnan houkuttelevuudesta paljon. Ehkäpä männä vuosien negatiiviset uutiset valtakunnan mediassa ovat jo takana päin ja positiivinen näkyvyys esimerkiksi laajalla urheilun rintamalla auttaa tunnettuvuutta. 

Saattaahan käydä niinkin, että kunnanjohtajaksi hakeva ei tiedä kovinkaan tarkkaan matkailumagneettien ja tunnettujen suuryritysten puutteesta kärsivän leipäpitäjän asioita. Hakijoille ominaista on kuitenkin tutustua prosessin aikana pitäjään ja tässä tapauksessa ehkä yllättyä pitäjän laajuudesta, joka näkyy esimerkiksi kolmena taajamana, valtavina vesistöinä ja monipuolisena elinkeinokenttänä.

Luottamushenkilöitä haluaisin muistuttaa pohtimaan joskus, miltä se oma käyttäytyminen näyttää ulkopuolisen silmin. Kun yhdessä on jotain päätetty, on aika katsoa eteenpäin – tykkäsipä päätöksestä tai ei. Negatiivisuuden kierre ja jankkaaminen ei edistä yhteistä hyvää. 

Käännettäköön uusi lehti leipäpitäjän historiassa.