Poikkeusvaalit paikallisestikin
Muutoksen voima nyt käydyissä eduskuntavaaleissa hakee vertaistaan. Edes Eino Poutiainen ja Veikko Vennamo eivät yltäneet 70-luvulla aivan samaan, vaikka järkytyksen”rognoosien” värkkääjille tekivätkin.
Perussuomalaiset rynnistivät vaaleissa ohi kaikkien odotusten. Keskustan menetykset ja ilmeinen jääminen hallituksen ulkopuolelle, olivat toiseksi suurin yllätys.
Vaalituloksesta löytää isojen muutosten rinnalla myös paikallisesti hyvää. Se, että Eero Reijonen lunasti jatkopaikkansa viettämällä vaalienalusaikaa ”työn merkeissä” ympäri maakuntaa takasi tuloksen tiukassa väännössä. Mahtaisi löytyä pienen kirjan tarpeet tämän vaalikamppailun vaiheista hänenkin arkistostaan.
Monella paikkakunnalla on iloittu oman kansanedustajan saamisesta – pitkästä aikaa. Kun tilanne muuttuu, asian merkitys paremmin huomataan. Oma edustaja Arkadianmäellä on aina paikkakunnalle lisäarvo, riippumatta edustajan puoluekannasta.
Kansanedustajan ensisijainen tehtävä on huolehtia koko maan asioista. Paikkakuntakohtainen vaikuttaminen jää taustalle eikä sitä ole edes aina viisasta korostaa. Erinomaisen kanavan asioiden viemiseksi valtakunnan päättäjien tietoon oma edustaja kuitenkin tarjoaa. Vaikeat ongelmat ja hyvät kehittämisehdotukset on mahdollisuus saada helpoimmin oman kunnan ja maakunnan edustajien kautta eteenpäin.
Vaalien voittaja, Perussuomalaiset, menestyi yli kaikkien ennusteiden. Paikallista kansanedustajia ei vielä tullut, mutta yllättävän kovan kannatuksen ehdokkaat saivat. Lähimmäs, 1. varaedustajaksi, pääsi ensi yrittämällä Kari Kulmala Rääkkylästä. Hänelle voi povata vaikuttajan paikkoja ainakin omassa maakunnassa.
Vähintään yhtä ”vihreät” perussuomalaiset Marja-Leena Gröhn ja Kauko Huohvanainen keräsivät yhteensä 4 267 ääntä, jota tuskin kukaan ennakkoon povasi, uskoivatko ehdokkaat itsekään? Kansanedustajan paikka molempien äänet yhteenlaskettuna jäi vain noin 400 äänen päähän. Kannattajakunnat lienevät kuitenkin sen verran erilaisia, ettei yhden ehdokkaan käyttö olisi suoraan kaksinkertaistanut äänimäärää.
Positiivista oli tämänkertaisissa vaaleissa jo paikallisten ehdokkaiden määrä: seitsemän Liperistä ja yksi Rääkkylästä. Kaikki saivat ainakin kokemusta oman aitauksen ulkopuolelta.
Äänestysaktiivisuus nousi molemmissa kunnissa lähes viisi prosenttiyksikköä, mutta valtakunnallisesti ylitetty 70 prosentin raja jäi vielä rikkomatta.