Työntäyteisiä joulun pyhiä!

”Palataan asiaan joululomien jälkeen”, tuumasi muuan mies Kotsarin toimittajalle tässä päivänä muutamana. Mihin viimeksi mainittu, että ”Kenellä nyt sitten joululomaa on”. Joulun pyhinä toimitus on toki pimeänä, sillä henkilökunta keskittyy glögin hörppimiseen, eivätkä murtovarkaat tiettävästi sytyttele loisteputkivaloja työmailleen.

Lapsuuden joulu

Nykyisen kaupallisen jouluhälinän käynnistyessä vetäydyn ajatuksissani lapsuuteni jouluun 1950-60-luvulle. Mieleeni painuneet rakkaimmat joulumuistot ovat Liperin Viinijärveltä, Ristonkankaalta. Joulunäyttämönä on pieni, punainen mummonmökki, ja pihan perällä metsän reunassa mustaksi paahtunut, kaiken kokenut savusauna ja harmaantunut, vähän lenkallaan oleva navettarakennus.

Tautista

Yhdellä kuumetta, toisella kurkku kipeänä, kolmas yskii kaiket yöt. Näitä oireita on ollut paitsi toimittajien jälkikasvulla myös aika monella muullakin pienellä ja isolla potilaalla Pohjois-Karjalassa. Ei passaa naperoiden sairastella, jos mielii saada tuhansille lehden lukijoille sivuja käänneltäväksi.

Mokkapaloja, mokkapaloja

Kahvipöydän kestosuosikki. Myyjäisten myyntihitti. Helppo ja hyvä. Näillä sanoilla mokkapaloja luonnehditaan lukuisilla nettisivustoilla. Eikä ihan aiheetta. Suklainen ja kevyesti kahvilla maustettu leivonnainen maistuu niin aikuisille kuin lapsillekin, varsinkin viimeksi mainituille. Tokaluokkalainen poikani ei tiettävästi ole koskaan ohittanut koulun myyjäisiä mokkapalaa ostamatta – hankinta on tehty joko omilla roposilla tai kaverilta neuvotelluilla rahoilla.

Makeaa elämää

Peli- ja turnausmatkoilla korostuu pienten pelaajien kanssa kurin ja ryhdikkään käyttäytymisen säilyminen ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen kaikin puolisen viihtyvyyden ja urheilullisen suoriutumisen tukena. Tässä asiassa valmentajat luottavat lujasti meihin pienten pelaajien vanhempiin. Ihan vallan suotta toki. Muistan tässä omaakin kompastelua urheilijan alkuja ohjatessa. Pelaajat olivat pieniä ja itsekin olimme vanhemmat kokemattomia kun ensimmäisille turnaus-reissuille kyytiä

Varisparven lailla raahautuen

Jos satutte törmäämään jossain haukottelevaan ja epäsosiaaliseen toimittajaan tässä lähiviikkoina, niin ei liene tarvetta esittäytyä. Todellinen marraskuun-minäni on päässyt lipsahtamaan esille myös työaikana. Kaamosaika ei lukeudu allekirjoittaneen virkeimpään vuoden aikaan, ja viime viikkojen lähes taukoamaton vesi-/räntäsade ei ole tilannetta hirveästi auttanut.

Mistä kustille ja patelle töitä?

Kusti polkee, nakkaa sanomalehden laatikkoon ja jatkaa matkaansa seuraavan laatikkorivin tykö. Näin sitä on ollut tapana tehdä. Vaan ei enää tulevaisuudessa. Postiala on suuren murroksen kuorissa. Mikä on postipaten työnkuva jatkossa?

Puut ja kunta

Missä tahansa vanhoilla kulttuuriseuduilla vieraillessa näet vanhoja puita. Jopa Rääkkylässä. Vanhoissa on aina vikoja. Niihin vikoihin ne eivät välttämättä sorru. Puutkaan. Huolestuneena uutisia olen lukenut Rääkkylän Paksuniementien varren koivujen ja Musiikkitalon kuusien eliminoinnista.

Tulevaisuutta liikuttamaan

Viime viikon Kotiseutu-uutisissa esitelty Pohjois-Karjalan Liikunnan tutkimus kuntien panostuksesta liikuntaan, antaa aiheen Liperin tilan vakavaan pohdiskeluun, huolestumiseenkin. Sen perusteella Liperi ei sijoitu Pohjois-Karjalan liikuntaystävällisimpien kuntien joukkoon. Tulokset synnyttävät kuvan lyhytjänteisestä päätöksenteosta, jossa pitkäjänteisyys häviää hetken ratkaisuille.

Kuka saa sanoa ja mitä?

Tuttu tilanne toimittajan arjesta: Tiedustelen jotain asiaa tai mielipidettä yrityksen työntekijältä. Tuomio on tyly – hänellä ei lupaa kommentoida toimittajalle mistään mitään. Kenellä Suomessa on lupa lausua omia ajatuksiaan ääneen? Viime viikolla vietetyn sananvapausviikon kunniaksi haluaisin muistuttaa, että oikeus ilmasta mielipiteensä on turvattu laissa.

Julkiset päätökset nettiin

Onko kahdeksan viikkoa kohtuullinen aika? Rääkkylän kunnanhallitus totesi maanantain kokouksessaan, että kunta pistää nettiin esityslistat, pöytäkirjat sekä niiden liitteet viimeistään kohtuullisessa ajassa. Rääkkylän kunnan päätöksenteosta vuosien ajan raportoineena voin vakuuttaa, että hyvinkin usein itse asian sisältävät liitteet loistavat netissä poissaolollaan ja pöytäkirjoja saa jonottaa päiviä tai jopa viikkoja.

Haaste Ylämyllyllä

Kuntasanastossa, ja monessa muussakin yhteydessä, ongelmista on tullut muutamassa vuodessa haasteita. Kukapa niitä ongelmia vastaan haluaisi taistella, mutta haasteisiin vastaaminen tuntuu paljon mukavammalta. Sanassa on selvästi positiivinen sointi. Ylämyllyllä ollaan tällä kertaa oikeasti positiivisen haasteen edessä. Taajaman kannalta keskeiselle alueelle on raivattu rakennuspaikka, josta toivotaan ihan oikeasti uutta keskustaa koko taajamaan.

Mistä meidät tunnetaan

Eri puolilta Suomea saman pöydän ääreen sattumanvaraisesti päätynyt seurue esittäytyy. Kun tulee liperiläisten vuoro, kehäkolmosen kulmilla asuvien ensimmäinen kommentti kuuluu: Sehän on jossain siellä Pohjois-Pohjanmaalla, eikös vaan? Kun ollaan paikannuttu Pohjois-Karjalaan, keskisuomalaiset muistelevat nähneensä Liperin nimen jossain Joensuun lähellä kaupunkiin sukuloimaan mennessään, hämäläiset (kuntasektorilla työskentelevät) kysyvät, joko kunnalliselämän kärhämät ovat siellä rauhoittuneet.

Porukalla parempi?

”Voisinko mie sitten lukea sen jutun, ennen kuin laitat sen lehteen,” haastateltavat toisinaan kysyvät. Mihin me toimittajat vastaamme, että tottahan se onnistuu, sähköpostin avulla varsin vaivatta. Saatamme jopa ladella perään lauseita asiatietojen tarkistamisen tärkeydestä ja väärinymmärrysten välttämisestä. Ja puhumme ainakin osittain totta.

Töissä lähes palkatta, joka päivä

Olisitko valmis tekemään töitä 60 sentin tuntipalkalla pari tuhatta tuntia vuodessa? Myös öisin ja pyhäpäivinä? Sunnuntaikorvauksista, lomarahoista ja ylitöistä on puhuttu viime viikkoina paljon, mutta yksi ammattiryhmä on ollut hiljaa, nimittäin maataloustuottajat. Ahdinko alkutuotannon parissa alkaa olla niin suurta, ettei kukaan jaksa siitä enää meteliä pitää.

Leipälauantai kutsuu

Vuosien myötä Leipäpäivästä on kehittynyt kunnan ykköstapahtuma. Ovet ovat avoinna tuhansille kävijöille nyt Liperin juhlavuotena. Leipä, usein juuri rukiinen, on ollut liperiläisen ja monen muun maaseutupaikkakuntalaisen perusevästä kauemminkin kuin tuon juhlittavan 140 vuotta.

Miinusta ja plussaa

Valtakunnallisen hulinan keskellä paikallisella yritysrintamalla tapahtuu uutta, hyvää ja vähän huonoakin. Ylämyllyn tuore yritysratkaisu sijoittuu yllätysluokkaan. Palveluyritys on asiakkaidensa peili. Jos asiakkaat eivät siihen riittävästi vilkaise, peili rupeaa säröilemään ja saattaa jopa kokonaan kadota. Joka ainoan peilin rikkoutuminen tai katoaminen on menetys vähintään lähiympäristölleen ja sen ihmisille. Jos palveluja ei käytä, ei kannata huudella peräänkään.

Miten auttaisi?

Lienenkö ollut pienikin tyttönen, kun isäni, muistelen, tokaisi minulle vallan hyvän elämänohjeen: ”Rikas ei ole se, jolla on paljon, vaan se, jolta puuttuu vähän”. Ehkäpä tämä on kasvattanut elämänvarrella minussa tyytyväisyyttä vähempään.

Kun kesätoimittaja sai onnenpotkut

Keltaiset lehdet, ulvova tuuli ja syyssateen kirpeä ropaus. On taas koittanut aika Eemelin siivota työpöytänsä, kerätä muistiinpanonsa ja tallustella matkoihinsa. Kulunut suvi oli allekirjoittaneella kolmas Kotiseutu-uutisten leivissä. Eiköhän siis ryhdytä melankolisiksi ja muistella hetki menneitä. Taipaleeni Liperissä alkoi keväällä 2013. Puolivuotinen harjoittelujaksoni Karjalaisella lähestyi loppuaan, ja hain kesätöitä enemmän tai vähemmän epätoivoisesti maakunnan eri lehdistä.

Sokkelia rakentamassa

Jalkapallon harrastamisen vakavuuskertoimesta on nyt puhe: Onko siinä lapselle riittävästi liikuntaharrastamista, jos kerran viikossa kimpoaa kentälle, pelailee sen aikaa kun naurattaa ja sitten lähtee mamman luokse? Vai tulisiko kentälle sittenkin suoria kuusi kertaa viikossa ja nauttia sinisenä möykkäävän valmentajan kohteliaisuudet päälle? Jos tähän vakavan sorttiseen kysymykseen olisikin helppo vastaus, niin en varmaan sitäkään keksisi.

Ihana, kamala karhunmetsästys

Karhua ei suotta kutsuta metsän kuninkaaksi. Otso kun nostattaa ihmisissä suuria tunteita, niin elävänä kuin kuolleenakin. Viime viikon aviisissa tulin vihjailleeksi jotain siihen suuntaan, että marja- ja sienimetsällä sykettäni ei nostata yksinomaan reipas luonnossa liikuskelu – enkä välttämättä ole ainoa, jonka ihokarvat nousevat pystyyn jo karhujen olemassaolon tähden.

Mielipiteet muuttuvat – takinkääntöä ja tuuliaukkoja

Monesti ajattelemme, että kaikki mistä keskustelemme on uutta. Minäkin olen ajatellut, että uutta tai ainakin vähemmän kuin sata vuotta vanhaa, on keskustelu maaseudun ja haja-asutusalueiden asuttuna pitämisestä.

Elämme yli varojemme

Tänään vietetään maailman ylikulutuspäivää. Koko loppuvuoden ajan kulutamme yli varojemme. Maapallon vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on käytetty tammi-elokuun aikana.  Huomenna kaatuva puu on liikaa, ja tästä eteenpäin ylikuluttaminen jatkuu vuoden viimeiset neljä ja puoli kuukautta. WWF muistuttaa, että ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta. 15 vuodessa ajankohta on siirtynyt parikin kuukautta aiemmaksi. Mikään ei riitä ihmisille. Maapallo

Mustikkakulttuuria

Samalla kun valtakunnallisesti käydään voimakasta keskustelua monikulttuurisuudesta, on paikallisesti lähinnä thaimaalaisten marjanpoimijoiden marssi ”meidän” marjapaikoillemme nostattanut voimakkaita tunteita. Erityisesti Rääkkylässä on paikallinen väki noussut takajaloilleen. Tässäkin asiassa on vähintään kaksi puolta. Kotinsa pihapiiristä tai tutuilta lähialueilta talven marjansa keränneet kokevat ulkomailta tulevien poimijoiden tulon haitalliseksi, jopa oikeuksia loukkaavaksi. Kodin lähipiiri halutaan pitää koskemattomana yhtä lailla

Suut makiaksi metsässä

Ahomansikasta se alkoi jo viime viikolla: ensimmäiset oireet ilmaantuivat, vaikka huippusesonki ei ole vielä alkanutkaan. Nyt on kytättävä tarkasti, milloin otetaan poimuri ja sanko hyppysiin, ja kun marjastuskausi kerran alkaa taas, ei vapaa-aikaa ole lainkaan joutilaana oleilla moneen viikkoon. Parhaat apajat on koluttava ensimmäisenä, ettei joku muu sinne ennätä. Metsässä ollaan niin kauan kuin näkee

Kesämummon seikkailuja

Viimeinkin on nähty oikea lämmin kesäpäivä. Aamu näytti jo auringon ensisäteitä, eikä terassin lattia ollut märkä. Kun laittoi nokkansa oven raosta, kesän tuoksu tuntui ihan entiseltä. Sellaiselta kuin kesät ennen tuoksuivat. Lapsuuskodilta, yöllä niitetyltä heinältä, kuivuvien vastojen lempeältä vihreältä ja aitan rappujen keloontuneilta laudoilta.

Konserttiin, iltalypsylle vai sittenkin tanssimaan?

Nyt jos koskaan on aika hylätä hetkeksi mökkilaiturit ja kotisohvat; kesätapahtumien aika on parhaimmillaan! Tänään torstaina Joensuussa alkaa Farmari-maatalousnäyttely, jossa on katsottavaa niin jyväjemmareille kuin kaupunkifiiduillekin. Farmari tosin leviää koko maakuntaan ja tuo vieraita meidänkin kylille: vierailukohteita kun ovat niin Tähkä-maaseutumuseo Liperissä kuin Paksuniemen juomatehdas ja Halosen puutarhatila Rääkkylässä.

Hiihtäjät tehdään kesällä

Vanhan sanonnan mukaan hiihtäjät tehdään kesällä. Kesän aikana luodaan kuntopohjaa, jotta kestää syksyn kovemman harjoittelun ja talven kilpailukauden. Kesäkaudella harjoittelu on jopa monipuolisempaa kuin talvella, jolloin pääpaino on hiihtämisessä ja jalkalenkit jäävät vähemmälle. Maastohiihto on siitä hyvä laji, ettei ole niin paljon merkitystä, mitä kesällä tekee, kunhan tekee sen laadukkaasti. Jotkut juoksevat suuren osan harjoituksistaan,

Urheiluintoa lainaamassa

Onko pakko mennä harjoituksiin jos ei tahdo? Tämä taitaa olla innokkaan liikuntaa ja urheilua harrastavan lapsen ja nuoren yleisin kysymys vanhemmilleen ja pitkän päälle piinallinen kysymys se onkin. Kun kyseessä on harrastus ja liikunnan ilo, niin silloinhan pitäisi päteä vanha ohjenuora: Niin kauan kuin juniori on tuulikaapissa ensimmäisenä menossa harjoituksiin pelivärkit kainalossaan, harrastus on kohdillaan

Siun sote – miun mietteet

Ikuisuusaiheesta, sotesta ei vaalien jälkeen ole kovin paljon puhuttukaan. Luulisi asian taas nousevan valtakunnantasollakin esille kunhan hallitusneuvotteluihin ihan oikeasti ryhdytään. Nythän on keskusteltu vasta siitä ketkä sopivat keskustelemaan keskenään. Monissa maakunnissa myös täällä Pohjois-Karjalassa edetään palvelujen suunnittelussa kuitenkin omaa tahtia. Siun sote -hanke on saanut valmiiksi ehdotuksen siitä, miten kuntien terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen sekä Pohjois-Karjalan

Aamuliikuntaa heittolaatikolle

Ensi viikon varhaisjakelulehdet eivät välttämättä kolahda kaikkiin postiluukkuihin totutulla tavalla. Osassa taajamia sekä Karjalaisen että paikallislehtien jako siirtyy omasta postilaatikosta niin sanottuihin heittolaatikoihin. Uutisten ja paikallisten tapahtumien saaminen aamukahvipöytään edellyttää pientä liikuntaa – ja mahdollisesti lähinaapurien tapaamista yhteisellä postilaatikolla. Aloite heittolaatikkojakelusta ei ole paikallislehdistä lähtöisin. Postikaan ei ota siitä vastuuta, vaikka välillisesti muutoksen liikkeelle sysääjänä

Odotettuja tuloksia

Kuntaliitoskeskustelu Liperissä ja Rääkkylässäkin on rauhoittunut ja julkinen painostus pieniä kuntia kohtaan on ilahduttavasti helpottunut. Kun Liperin talous on vielä korjautunut, tuntuu oikeasti helpommalta hengittää. Viimeisiään vetelevä hallitus ei päässyt asiassa tavoitteeseensa ja voisi olettaa, että ainakin toistaiseksi marssitaan korkeintaan vapaaehtoisuuden tiellä. Liian heikossa hapessa olevat kunnat joutunevat jatkossakin luopumaan omasta vaakunastaan.   Yhteistyölle on

Kun puhti loppuu

Jokaisen virkeästi toimineen yhdistyksen ajautuminen lopetuspäätökseen on takaisku vapaaehtoistyölle ja paikkakunnalle. Jokaisen vapaaehtoistyön tekijän väsähtäminen on jostain hyödyllisestä työstä tai avusta pois. Ihmiset näitä verkostoja tarvitsevat ja yleensä niitä myös arvostavat. Lions Club Liperi Kiessit on tehnyt pitkän ja arvokkaan työn liperiläisten hyväksi. Sen erityisteemana on ollut kehitysvammaisten moninainen tukeminen. Vuosikymmeniin on sisältynyt runsaasti henkistä

Huutoja ja räkää

Jalkapallojoukkueessa pelaa kentällä kerrallaan yksitoista pelaajaa. Luulisi yhdentoista pelaajan saavan jo jotain aikaiseksikin, jos ovat sen vakaasti ja yhteistuumin päättäneet. Vaan eivätpä saa. Näyttää joskus oudoltakin, että yhdentoista raavaan miehen porukka ei saa sitä jalkapalloksi kutsuttua reilun litran pullataikinan kokoista möykkyä ahdettua vastustajansa maaliin. Ei sen arvaisi niin kamalan vaikeaakaan olevan: Jalkapallomaalin koko on kuitenkin

Käytä oikeuttasi

Tämänkertaisista eduskuntavaaleista näyttää tulevan mielenkiintoisempi näytelmä kuin odotettiin. Merkit kun viittasivat enemmänkin vaalimasennukseen. Kuuden puolueen (lopussa neljän) hallitus ei onnistunut tekemään kansalaisten odottamia rakennemuutoksia. Tiistaina päättynyt ennakkoäänestys kuitenkin veti uurnille väkeä enemmän kuin neljä vuotta sitten, ja Rääkkylä kunnostautui Pohjois-Karjalan aktiivisimpana kuntana yli 45 prosentin aktiivisuudella. Pieni kunta tekee sen, mihin muut eivät pysty. Ehkäpä

Kovemmalla pohjalla

Liperin kunnan tuoreimmat talousluvut ovat kohtuullisen mukavaa luettavaa – aikana, jona valtakunnassa on totuttu lähinnä pettymyksiin ja talouden alamäkeen. Viime viikolla julkistettu vuoden 2014 tilinpäätös vahvistaa kuntatalouden hyvän suunnan. Vastaavassa vaiheessa kaksi vuotta sitten pähkäiltiin Liperissä porukalla ”Miten tähän on oikein tultu?” Kunnan kattamaton alijäämä lähenteli viittä miljoonaa euroa (4,78 miljoonaa). Kuntatalouden tasapaino oli rytkähtänyt

Hyvää ja kaunista

Sellaiset lukuisten julkaisujen kansikuvamiehet ja idolit kuten Cristiano Ronaldo, Lionel Messi ja Jari Litmanen ovat kaikki tulleet tunnetuiksi yhteisestä ulkoiluharrastuksestaan. Ja miten paljon löytyykään niitä junioreita, joita kiehtoo harrastaa aivan samoja asioita. Pallon kanssa mieluusti ja vauhdikkaasti. Toisinaan vain jalkapallokentän laidalta töllistellen junioreiden pelaaminen näyttää joten kuten kummoiselta: Kakarat juoksentelevat minne sattuu ja pian joku

Autolla vai ilman?

Auton moottorin murahduksesta alkoi työmatkani tänäkin aamuna. Koska kotipihani ja Kotsarin parkkipaikan väliin mahtuu pikitietä 19 kilometrin verran, en järin usein taita taivalta lihasvoimalla. Mitä nyt kerran kesässä konkeloin pyörällä töihin – ja pysyttelen tapausta seuraavat pari päivää mahdollisimman kaukana kaikista satulaa muistuttavista vekottimista. Julkisilla kulkuvälineillä työmatka tulee taitettua tätäkin harvemmin. Ei siksi, etteivätkö bussit

Mökkiläismeiningissä

Vesipisarat ovat valuneet räystäiden reunoille, valmiina putoamaan ja pirstoutumaan maahan. Pihamaalle on muotoutunut keskikokoisia lammikoita, kuin odottamaan pieniä ihmisiä ja kirkkaanvärisiä kumisaappaita. Kevään merkkejä kumpikin. Pian mökkirannassa vesi ottaa niskalenkin jäästä ja rantasaunakin alkaa hiljalleen lämmetä. Eikä aikaakaan kun kasvimaahan saa piilottaa siemenperunat ja kellariin saunajuomat. Ollapa jo mökillä! Liperin mökkiläistoimikunta on sekin valmiina tulevaan

Lähiruokaa – täältä jostakin

Tein kauppakierroksen. Ilman ennakkotutkiskeluja kävin läpi muutaman Helsingin keskustan ison kaupan ja kauppahallit. Tavoitteenani oli löytää lähiruokaa kotiseudulta tai ruokaan sopivia raaka-aineita. Kierros alkoi Hietalahden kauppahallista, muutama vuosi sitten kunnostetusta. Siellä huomiota kiinnittivät lähinnä kiinni olevat eli tyhjät myyntitilat. Ei ole ollut hallilla vetoa. Seuraava kohde, Hietalahden S-market Bulevardin loppupäässä yllätti myönteisesti. Jauhohyllyistä löytyi Liperin
Kotiseutu-uutiset.com
Evästeasetukset

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä parhaan mahdollisen käyttökokemuksen tarjoamiseksi. Evästeet tallennetaan selaimeesi ja ne auttavat meitä tunnistamaan sinut, kun palaat sivustolle. Ne myös auttavat tiimiämme ymmärtämään, mitkä verkkosivuston osat ovat sinulle mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.