Mistä kustille ja patelle töitä?

Arkistokuva

Kusti polkee, nakkaa sanomalehden laatikkoon ja jatkaa matkaansa seuraavan laatikkorivin tykö. Näin sitä on ollut tapana tehdä. Vaan ei enää tulevaisuudessa. Postiala on suuren murroksen kuorissa. Mikä on postipaten työnkuva jatkossa?

Postimies huristaa aamuvarhaisella kylän ainoaa pikitietä melkein mummon mökille saakka lehden varhaisjakelu mielessään. Siinä samoilla tunneilla yksinäisen punalaatikon ohi viuhahtaa maitoauto. Parin tunnin päästä samaista kylänraittia pitkin ajelee taksiautoilija, joka kerää oppilaat kyytiinsä, ihan siitä mummonmökin nurkalta. Sisar kurvaa kotihoidon autolla mummon luo, auttamaan aamutoimissa. Pian kyläluutakin pyörähtää tuvan takaa pihaan, kolaamaan lumia, hakemaan päivälehteä tupaan, tuomaan ruokaostoksia kaupalta. Muutaman tunnin päästä kierros miltei uusitaan: postiauto, ruokapalvelu, kotihoito, koulukyyti.

Matkaa mummon mökille on. Ja edestakaisin tuplasti se. Voisiko siis joitain yllämainituista tehtävistä yhdistää? Jos nyt ei vallan ilmastoaktiiveiksi ryhdytä, niin ihan säästöjen kiilto silmissä.

Postin pomot ovat esiintyneet viime aikoina runsaasti julkisuudessa. Jakelufirma julkaisi esimerkiksi tiedotteen, jossa paitsi perustellaan työntekijöiden saavutettujen yötyöetuuksien purkamista, myös väläytellään uusia vaihtoehtoja yhteistyöhön. Sadassa Suomen kunnassa posti kuljettaa jo nyt vanhusten ruoka-annoksia. Voisiko keltaisten pirssien pääomaa hyödyntää apteekkitavaroiden kuljetukseen? Tai onnistuisiko patelta tuoda ruokakassi kaupalta ja viskata mennessä lakanat pesulaan?

Käännetäänpä asia vielä nurin päin. Osaisiko paikallinen koulutaksiyrittäjä viedä sen yhden sähkölaskun mummolle? Hän, joka niitä pikiteitä kuluttaa joka tapauksessa. Saisi vähän lisää tienestejä, tulisi hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tätäkin ovat postilta ehdottaneet – mihin nykyiset kustit sen kun polkevat tiukasti jalalla maata. Toisaalta, pidentyisikö koululaisten taksissa istuminen tällä alihankintajärjestelyllä?

Kirjepostin lähettäminen vähenee kymmenellä prosentilla joka vuosi. Samaan aikaan postin monopoliasema murretaan ja vuoden alusta alkaen esimerkiksi maakuntalehdet voivat hoitaa kortit ja kirjeet kuluttajille yhdellä jakelulla. Uudistusmielisen Postin yksipuolinen päätös, torstaisin ei jaeta peittojakeluita, kirvoitti toimituksessa keväällä varsinaista sanahelinää, tai sammakoita paremminkin. Tormistautuneet toimituksen tytöt pohtivat jo oman jakelubisneksen pystyyn laittamista. On se kumma, ettei lehteä saada jokaiseen rivissä olevaan postilaatikkoon.

Vai olemmeko valmiita luopumaan saavutetusta edusta, viitenä päivänä jaettavasta kirjepostista? Vai hakisimmeko kaikki maaseutukuntien asukkaat lehtemme heittolaatikoista tai jopa kylämyymälöistä? Ajatuksia saa toki heitellä – päätökset kerrotaan meille, kun ne on tehty. Ja sinä pääset näitä ajatuksia lukemaan, jos lehti lakkoilusta huolimatta löytää tiensä perille.

Jaa:

Facebook