Autolla vai ilman?

Auton moottorin murahduksesta alkoi työmatkani tänäkin aamuna. Koska kotipihani ja Kotsarin parkkipaikan väliin mahtuu pikitietä 19 kilometrin verran, en järin usein taita taivalta lihasvoimalla. Mitä nyt kerran kesässä konkeloin pyörällä töihin – ja pysyttelen tapausta seuraavat pari päivää mahdollisimman kaukana kaikista satulaa muistuttavista vekottimista. Julkisilla kulkuvälineillä työmatka tulee taitettua tätäkin harvemmin. Ei siksi, etteivätkö bussit kulkisi, mutta niiden kyydissä kulkevalle ajalle on vaikea keksiä hyötykäyttöä.

Pätevältä kuulostava meriselitys piilee myös juttukeikoissa. Arvinsalmen yli Oravisaloon tai Ahonkylään Outokummun rajan liepeille on helppo kurvata omalla kiesillä. Potkulaudalla tai paikallisjunalla temppu olisi huomattavasti vaikeampi toteuttaa. Mutta olisiko autoton elämä silti sula mahdottomuus?

Lappeenrannassa asuvan ystäväni mukaan ei. Hän päätti pari vuotta sitten, että omaan autoon on nyt tärvätty riittävästi perheen rahavaroja. Mies oli asiasta onnekkaasti samaa mieltä, ja ajoneuvo sai poistua pihasta. Perhe panosti pyöräilyyn – tänäkin talvena eskarin, koulun ja työpaikkojen väliä on sotkettu ahkerasti. Nelihenkinen perhe pakkautuu autoon harvoin: lomareissuilla vuokrakiesiin.

Autottomuus on ystäväni perheelle tietoinen valinta. Ympäristöasioilla he eivät sitä perustele, pikemminkin kysymys on liikunnallisen elämäntavan suosimisesta. Ja rahasta – bensaan ja autovakuutuksiin voi vuositasolla käyttää saman verran rahaa kuin etelänmatkaan.

Autolla ajaminen on yhtä lailla tietoinen valinta, vaikkei sitä työpaikalle, kuntosalille ja mummolaan matkatessaan tule aina ajatelleeksi. Ja auton ostaminen jos mikä on sitä. Usein menopeleihin tutustutaan huolella ennen ostopäätöksen tekemistä, kurvaillaan kokeeksi ja toisinaan myös tavataan erinäisistä aviiseista aiheeseen liittyviä artikkeleja. Tai sitten vain kirjoitetaan niitä, ja ostetaan oma ajoneuvo kuin sika säkissä, merkin perusteella.

Jaa:

Facebook