Ihminen ja luonto muovaavat maisemaa ja elinympäristöä. Sen lisäksi koneet tekevät oman tehtävänsä. Liperin museolla on paneuduttu hienosti kirkonkylän tähän päivään ja eiliseen – kaivauduttu kuvaannollisesti sadan vuoden sisälle. Museokesän avaava näyttely Muuttunut maisema avaa silmiä ja muistoja menneeseen ja ennen kaikkea siihen kehitykseen, joka vuosikymmenten myötä on tapahtunut elinympäristössämme. Pohjana on tietenkin ollut yleinen

Jos valtakunnan tiedotusvälineet vaivautuvat näille kulmille, pitää siihen olla merkittävä syy. Yleensä liikkeen aiheuttaa jokin negatiivinen tapahtuma, joka antaa kehä kolmosen sisäpuolella asuville raadollisen kuvan rajan pinnan ihmisten vaikeuksista. Pitkäperjantaina asiat olivat toisin. Valtakunnan ykköslehti Helsingin Sanomat oli uhrannut sivun pienen Rääkkylän elämänmenolle. Kunnan terveyspalvelujen toimivuutta suitsuttanut juttu lämmitti varmasti kunnan johtoa, yhtä lailla kuntalaisiakin.

Liperiläiset ja rääkkyläläiset ovat olleet moneen muuhun paikkaan verrattuna etuoikeutetussa asemassa. Molemmilla paikkakunnilla on erinomaisen vireä teatteritoiminta. Kesäteatterit kokoavat katsojia ympäri maakuntaa, ja vaihtuvat ohjelmistot – välillä vaihtuvat ohjaajatkin – tuovat aina uuden väreen uuteen kauteen. Rääkkylä herää henkiin jo siinä vaiheessa, kun lumi vielä peittää maan, ja tarjoaa aina talven katkaisuun mielenkiintoisen näkymän arkiseen

Koko maakunnan järkyttäneet valtakunnalliset ratkaisut ovat sulateltavina kuntatasolla. Tiukalla aikataululla selvitetään sitä, tekevätkö kuntien syksyllä valittavat valtuustot saattohoitoa vai rakentavatko oman kuntansa tulevaisuutta. Erityismietinnässä on vielä Pohjois-Karjalan Prikaatin kohtalo, joka monin tavoin koskettaa muitakin kuin kontiolahtelaisia. Koko maakunta on jonkinlaisen halvaannuksen tilassa, sillä aiempien vuosien päätösten odotusarvot ovat olleet aivan päinvastaiset siihen verrattuna, mitä nyt

Uuden vuoden aluksi lyötiin löylyä kuntakeskusteluun vuodattamalla julkisuuteen karttoja, joiden piti tulla nähtäville vasta helmikuussa. Koko maan kuntarakenne oli päivitetty uuteen uskoon. Jos tieto pitää paikkansa, kuntien määrä on supistumassa nykyisestä runsaasta kolmesta sadasta vajaaseen neljännekseen eli 70:een. Ministeriön kaavailu on saanut monen kunnan päättäjät jo takajaloilleen. Muutos toteutuessaan olisi todella raju. Todennäköisesti pöydälle ehditäänkin

Liperi lukeutuu niiden harvojen maaseutukuntien joukkoon, joilla on kansainvälisen liikenteen mitat täyttävä lentokenttä palveluineen maaperällään. Lentoyhteyden merkitys on nyt monessakin mielessä kasvussa. Vilkastuva liikenne taannee jatkossa myös kohtuullisen vilkkaan kotimaan liikenteen ja inhimilliset hinnat. Kun Pohjois-Karjalasta lähtee ”pistäytymään” vaikkapa laivaristeilylle Tallinnaan, pitää ensin matkustaa autolla tai junalla Helsinkiin. Se vie aikaa, tuo lisäkustannuksia ja pitää

Paikallislehti luetaan perinteisesti hyvin tarkkaan, yksipäiväinen lehti vielä erityisen tarkasti. Useimmat niistä ovat aloittaneet taipaleensa kerran viikossa ilmestyvinä, ja kasvaneet siitä oman alueensa tarpeiden mukaisesti. Monella paikkakunnalla – myös Liperissä ja Rääkkylässä – alkuun pääsy on vaatinut sitkeän väännön. Vuosikymmenten myötä paikallislehdistä on tullut erottamaton osa levikkikuntiensa elämänmenoa: tapahtumien peili, tekemisten tulkki ja välillä

Lämpimän ja aurinkoisen kesän viimesäteet valaisevat nyt Liperiä. Talvi on pian käsillä, mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Paikkakunnan tuotteliain tekstintekijä U Airaksinen on sulkenut oma-aloitteisesti Liperin uutiset –sivunsa, mutta ei suinkaan sen vuoksi, että kunnan virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat tehneet niistä tutkintapyynnön poliisille. Ei suinkaan, sillä U Airaksinen on tehnyt ratkaisunsa hyvää hyvyyttään. Hän

”Olipa kerran ihanan rauhaisa sydäntalven iltapäivä, ja lunta tuprutti taivaan täydeltä. Linnassa kuningatar istui pönäkkänä sisällä lämpimässä, mustalla eebenpuulla kehystetyn ikkunan ääressä kutomassa. Kuningatar katseli ulos talvipäivän tunnelmasta nauttien liiankin tarkasti, ja pisti kutoessaan itseään vahingossa neulalla sormeen. Sormesta tuli muutama tippa verta, joka näytti lumisateen valkoisuuden edessä hyvin punaiselta. Silloin hymyilevän kuningattaren mieleen juolahti

Jos tänä keväänä jaettaisiin Vuoden teko –palkinto, Rääkkylän kunta ja kunnanjohtaja olisivat lähes ohittamattomia ehdokkaita. Kunta on sitkeästi ja lopputuloksesta päätellen oikeaoppisesti puolustanut omia etujaan. Ja ennen kaikkea ajanut kuntalaisten asiaa ja oikeuksia. Sillä myllytyksellä, jonka Rääkkylä on viimeisen puolen vuoden aikana läpikäynyt, on sisäisesti ilmapiiriä tervehdyttävä vaikutus. Rääkkyläläisten itsetunto on noussut ainakin potenssiin kaksi.

Ainakin näillä itäisen Suomen teillä on tänä keväänä syytä liikkua kaikki aistit valppaina ja maltti tallessa. Jos ajelee oudolla tiellä, ei kannata tuijottaa saati sitten noudattaa liikennemerkkien tielle sallimaa suurinta nopeutta. Katse on viisainta suunnata tiukasti ja tiiviisti tien pintaan, sillä se määrittelee turvallisen etenemisvauhdin. Pohjois-Savon Ely-keskuksen aluevastaava (joka ennen tunnettiin nimikkeellä Savo-Karjalan tiepiiriin vastaava

Liperi paistattelee julkisuudessa, jota se ei välttämättä kaikilta osin kaipaisi. Puheenaiheista – ja kysymyksistä – ei ole nyt pulaa, kun tapaa ihmisiä oman kunnan rajojen ulkopuolella. Oma väki on vähintään hämmästynyt, ja ylläpitää tätä keskustelua itsekin. Katseet ja moitteet ovat kohdistuneet luottamushenkilöihin, jopa yhden lautakunnan erottamisella. Se on vakava toimenpide, johon kunnallisessakin päätöksenteossa turvaudutaan vain

Ylämyllyllä menee tänä päivänä ihan hyvin, paremmin kuin aikoihin. Joistakin vastoinkäymisistä huolimatta. Tuotannolliset yritykset, ainakin iso osa niistä, näyttäisi toipuneen noin vuoden verran kestäneestä notkahduksesta ja monen seinän sisällä rattaat pyörivät jo lähes täydellä teholla. Entisiä tiloja on laajennettu ja uutta syntynyt. Välikankaan alue on kasvanut ja uuden kaavan myötä on tulossa entistä enemmän “ihmisten

Paikallisella tasolla ovat puheenaiheena olleet muutamat puoluevaihdokset politiikassa, tuorein uutinen on Rääkkylän suunnalta. Näitä merkittävämpi uutinen tuli kuitenkin kirkolliselta puolelta, kun eläkkeellä oleva rovasti, Liperin entinen kirkkoherra, ilmoitti vaihtaneensa kirkkokuntaa, kuuden vuosikymmenen sidoksen ja pitkähkön harkinnan jälkeen. Heikki Savola on ollut maanantaista alkaen ortodoksi. Ajassa, jossa hyvin tuoreessa muistissa ovat homokeskustelut kirkosta eroamisilmiöineen, rovastin ratkaisu

Uutisen saaminen valtakunnan ykköslehteen, Hesariin, edellyttää yleensä kohtalaisen suurta katastrofia periferiassa. Helsingin Sanomat on tunnetusti pääkaupunkiseutulaisten oma paikallislehti, jonka liikkeet maaseudulla ovat verkkaisia. Rääkkylä kuitenkin tuon uutiskynnyksen maanantain MedOne-päätöksellään ylitti. Toimia kuvattiin poikkeuksellisiksi, mitä ne kieltämättä ovatkin. Ongelmat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ovat yhdistäneet pienen pitäjän. Rääkkylän päätöksentekoa leimaa tällä hetkellä oikeastaan hämmästyttävä yksituumaisuus. Kyse

Tämänkertaisiin seurakuntavaaleihin kohdistui poikkeuksellisen suuri mielenkiinto. Vaikka kovin keskustelu seikkaili valtakunnallisissa kysymyksissä – kirkon nykyisissä ja tulevissa linjauksissa – herätteli polemiikki seurakuntalaiset äänestämään jonkin verran entistä aktiivisemmin. Pariakymmentä prosenttia lähestyvä lukema jää kuitenkin vajaaseen kolmanteen osaan kunnallisvaaleista, joten suuresta ”heräämisestä” ei voida vielä puhua. Hyvään suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Kunnallinen päätöksenteko herättää aina huomattavasti seurakunnallista

”Seurakunta tukee ja auttaa lapsiperheitä kasvatustyössä, jakaa elämänohjeita itseään etsiville nuorille, pitää ovet avoimina myös hengenravintoa kaipaaville aikuisille. Äänestämällä vaikutan toiminnan jatkuvuuteen ja kehittämiseen”. Näin ”joikhaa” liperiläinen Wimme Saari saamen kielellä, toki myös suomeksi käännettynä. Hän tukee ja kannustaa seurakuntalaisia liikkeelle, valitsemaan parhaillaan käynnissä olevissa vaaleissa sellaiset edustajat, joiden arviointi- ja päätöksentekokykyyn tämä uskoo. Kannustukseen

Milloin viimeksi olet pistäytynyt yksin asuvan tai kahdestaan elävän iäkkään pariskunnan, naapurin tai tuttavan luona ilman erillistä kutsua? Milloin viimeksi olet tarjonnut ilman omaa kulkuvälinettä olevalle ikääntyneelle tai syrjäytyneelle naapurille kyytiä kauppaan, markkinoille tai vaikkapa konserttiin tai ikätovereiden kokoontumiseen? Milloin viimeksi sinulla on ollut aikaa istahtaa haastelemaan heidän kanssaan jokapäiväisistä asioista, kuunnella heidän kuulumisiaan? Asutpa

Keskustelu kuntaliitoksista avartaa, vaikka se kieltämättä välillä ahdistaakin. Joensuun seudulla virinnyt keskustelu jo toteutuneesta ja tulevista uhkakuvista kertoo paljon, vaikkei kaikkea. Meitä ollaan ajamassa milloin sadan, milloin kahden sadan kunnan nippuun – vaikutuksia sen paremmin pohtimatta tai perustelematta. Kuntalaisille kautta valtakunnan saattaa syntyä käsitys, että maan kaikki talousongelmatkin ratkeaisivat saman tien. Ulkopuolelta tulevasta ohjauksesta ei

Liperissä on pidetty vuosien varrella lukematon määrä erilaisia seminaareja, mutta tuskin koskaan nostettu riittävän vakavasti ja kokonaisvaltaisesti kunnan tonttipolitiikkaa pohdittavaksi. Kun johonkin erikoiseen linjaukseen ja menettelyyn on kiinnittänyt huomiota, on saanut yleensä myötäilevän vastauksen. Ongelma on tunnustettu, mutta mitään ei ole tapahtunut. Kuntalaisten olisi syytä nostaa iso haloo, jos kunnan omistamilla metsillä valtiolta vaihdettu entinen