Kannattaako salaus?

Poliisit ja tiedotusvälineet ovat istuneet lukemattomia kertoja saman pöydän ääreen pohtimaan rikosasioiden tiedottamista ja siihen liittyviä ristiriitaisuuksia. Päällimmäisenä näkemyksenä on aina ollut avoimuus, joka palvelee lähes poikkeuksetta molempia osapuolia. Tiedotusvälineet sinänsä ymmärtävät poliisin aseman kahden vaateen välissä.

Yllättävän usein noihin poikkeuksiin on alkanut käytännössä kuitenkin törmätä. Toimittajalle on jäänyt yhteydenottojen ja tiedotteiden jälkeen käsiin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Siinä on tuntenut jäävänsä ihan konkreettisesti litskuun lukijan tiedontarpeen ja poliisin vaikenemisen väliin.

Toki pitkän käytännön kokemuksen pohjalta ymmärtää poliisin haasteet (=vaikeudet) tasapainoilla tutkinnan ja tiedottamisen vaateiden välillä. Usein näihin tapauksiin liittyy vielä inhimillisiä tekijöitä, joista ei voida ääneen puhua. Lainsäädäntö on tiukentunut ja aivan näiltä päiviltäkin on nähtävissä tapauksia, joissa poliisiviranomaisten tutkintatavat on kyseenalaistettu.

Vaa´assa on toisella puolella tiedotusvälineen tiedontarve ja lukijan tiedonhalu. Tätäkin tärkeämpi seikka on oikeanaikaisen ja sisällöltään mahdollisimman avoimen tiedon jakaminen. Sillä voi olla useissa tapauksissa ratkaiseva merkitys rikosten tai normaalien katoamisten selvittämisessä.

Nihkeä tiedotus tai kokonaan vaikeneminen on omiaan herättämään mitä moninaisimmat ja usein paikkansa pitämättömät juorut ympäristössä.

Hyvä esimerkki tästä oli äskettäinen joensuulaisen naisen surma. Hänet löydettiin Liperistä; ilmeisestikin kohtalaisen läheltä sitä paikkaa, josta hänet kerrottiin pian katoamistiedon jälkeen kuolleena löydetyn. Poliisin etsintätoimista alueella tuli toimitukseen useitakin vinkkejä. Epäilty tekijä mainittiin nimeltä ja kaikenlaiset ”murharyhmät” vatvoivat asiaa nettipalstoilla. Poliisilla olisi ollut tässä vaiheessa hyvä paikka puuttua osin perättömiin tietoihin ja päivittää tilanne julkisesti.

Kyseisen tapauksen selvittämistä olisi saattanut vauhdittaa se, että alueella tuohon aikaan mahdollisesti nähty liikennöinti olisi osattu liittää tuoreeltaan tapaukseen. Silminnäkijähavainnot ovat ratkaisseet monta tapausta.

Nyt ihmetyttää viime viikolla uutisoitu katoamistapaus. Tutjusta omille teilleen kesäkuussa lähtenyttä miestä peräänkuulutellaan nyt – elo-syyskuun vaihteessa. Miten tämä on mahdollista? Eikö näköhavaintoja kateissa olleesta olisi pitänyt kysellä tuoreeltaan? Selitykseksi ei näin pitkällä viiveellä riitä esimerkiksi se, että samaa miestä on etsitty ennenkin.

Naissurmaan liittynyttä vaikenemista tutkinnanjohtaja selitteli jälkikäteen. Jos viime aikoina omaksuttu linja osoittautuu pysyväksi käytännöksi, pelkät tapauskohtaiset selitykset eivät riitä.

Poliisi osaa ja huomaa kyllä kiittää tapausten selvittelyssä auttaneista silminnäkijähavainnoista, mutta unohtuuko itse asia kuitenkin välillä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *