Onnea ja menestystä

Alkanut vuosi Liperissä on poikkeuksellisen vaativa ja monta hyvin merkittävää ratkaisua sisällään pitävä. On perusteltua toivottaa virkamiehille ja päätöksistä vastaaville luottamushenkilöille onnea ja menestystä tällä tiellä.

Oikeastaan kaikki lähtee pahaan persmäkeen joutuneesta taloudesta. Se pakottaa tekemään uusia ratkaisuja. Lisätuloja ei ole tiedossa, joten on siis leikattava jostain.

Niskassa ovat heti aina niin kipeät ja tunteita nostattavat ratkaisut lähikouluista. Laskelmia ja näkemyksiä eri vaihtoehdoista on selkeästi kahdenlaisia. Säästöistäkään ei olla yhtä mieltä.

Nykyinen terveyskeskus aiheuttaa lähinnä päänsärkyä ja muita oireita sekä siellä työskenteleville että asiasta päättäville. Perinteistä on tietysti vielä se, että uuden pääterveysaseman sijoituspaikasta riidellään.

Sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö Outokummun kanssa päättyy, oikein kunnolla edes alettuaan. Valtakunnallisetkin alan ratkaisut polkevat yhä paikallaan.

Kunnan korkein luottamus- ja virkamiesjohto istuu käräjillä peräämässä kunniaansa. Muutenkin ilmapiiri, tapa ilmaista asioita ja puhutella ihmisiä ovat jostain muualta kuin tältä aikakaudelta. Valituskierre näyttää loputtomalta, ja edes välirauhan puolesta tuskin kukaan vetoa löisi.

Liperi saa tänä vuonna sellaisen tulikasteen, joiden opeilla se voisi aivan hyvin pärjätä omillaan. Moni kuntalainen odottaa kuitenkin jotain uutta Joensuuhun liittymiseltä, moni pohtii mahdollisen liitoksen kielteisiä vaikutuksia. Joka tapauksessa sylissä olevat vaikeudet lisäävät halua uudenlaisen ratkaisun löytymiseen, jos ei sisältä, niin ulkoa. Suurin osa päättäjistä pääsisi irti vaivoistaan, jos kunta ei jatka itsenäisenä seuraavien vaalien jälkeen.

Ratkaisut ovat valittujen politikkojen käsissä. Lähtö kuntaliitosselvitykseen ei tarkoita päätöstä liittymisestä. Eihän neuvottelu Outokummunkaan kanssa johtanut selvitystä pitemmälle. Ehkä onneksi, kun ei tuosta pienemmästäkään ”lapsesta” tullut tuon pitkäikäisempää.

Liperin valtuuston päätös on kuitenkin signaali ajattelun muuttumisesta, jonkinlaisesta arvaamattomuudestakin. ”Itsenäisyyttä” osoitti naapurikuntien ratkaisuista poikkeaminen. Monessa vertailussa mittapuuna käytetty Kontiolahti teki yksimielisen päätöksen, ettei se lähde selvitysmiesten pöytään, Polvijärvi teki saman ratkaisun äänestellen – ja rivit vähän rakoillen.

Yhtä lailla kuin Outokummun rajaton halu Joensuun osaksi, myös Liperin päätöksen taustalla on nähtävissä epävarmuus kunnan talouden tilasta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Liperiläisiä valtuutettuja on selvästi säikäyttänyt viime kauden jälkeen koriin kertynyt lähes viiden miljoonan euron kattamaton alijäämä. Outokummun tilanne lienee käytännössä tätäkin vaikeampi.

Joensuulla riittää sarkaa omien aukkojensa paikkaamiseen, sillä vuoden tilinpäätöksen 11 miljoonan alijäämä ei lupaa auringonpaistetta lähivuosille.

Näissä ratkaisuissa olisi tarpeen kuunnella myös kuntalaisten ääntä. Heidän tulevaisuudestahan rakenneratkaisuissa päätetään. Nyt odotellaan kuitenkin, mitä selvityssetä meille sanoo.

Jaa:

Facebook