Asuntoautolla seikkailemassa
Matkailu avartaa…ja vuokratulla asuntoautolla matkailu tarjoaa kokemuksia kantapään kautta – vaikka vähän muillekin jakaa.
Ihan aluksi koosteena pari ohjetta, jos joku ei jaksa tekstiä loppuun saakka lukea: Tarkista lähtiessäsi vuokra-auton kunto päältä ja sisältä. Pyydä korjaamaan puutteet – tai vähintään raportoi havaitsemasi.
Älä lähde liikenteeseen vieraalla autolla ilman riittävää opastusta. Asunto-auto on toinen koti, jonka toimivuus pitää olla hanskassa.
Älä vuokraa asuntoautoa naapuriltasi tai hyvältä tutultasi – ainakaan ellei tämä itse sitä sinulle tyrkytä. Viikon reissun myötä saattavat huveta hyvät naapuruussuhteet…
Vuokrasimme elokuun alussa asuntoauton, jolla suuntasimme kolmen lapsenlapsen kanssa Saarenmaalle. Matka onnistui sinänsä erinomaisesti, ja kun vielä samaan aikaan kotimaassa oli kylmän viileää, saattoi Viron saaristolla paistatella päivää parinkymmenen asteen lämmössä. Asuntoauto on yllättävänkin mukava ajaa ja helppo hallita.
Ensimmäinen merkintä matkapäiväkirjaan tuli lähtövaiheessa, kun auto oli palautunut edelliseltä käyttäjältä Norjan vuonoilta osin epäkuntoisena. Se sammahteli kesken matkan. Auto meni huoltoon, josta sen sitten lähes vuorokauden myöhässä käyttöömme haimme. Siellä autoon oli tehty runsaan tonnin remontti – ja kaiken piti olla kunnossa. Vaan eipä ollut. Auto sammui vähän väliä kesken ajon. Valot pimenivät ja tehostajat katosivat.
Onneksi se käynnistyi koko 1 800 km:n taipaleen loppusuoralle asti aina startista kääntämällä. Perästä nousi musta savu, joka kertoi, etteivät säädötkään olleet kunnossa. Keskikulutus kipusi dieselkoneella 15,8 litraan satasella. Kun lähtö tapahtui suoraan huollosta, jäi vuokraajan antama opastus saamatta; se olisi viivästyttänyt matkaan pääsyä vielä usealla tunnilla. Elettiin ohjekirjan varassa.
Seuraava merkintä raporttiin tehtiin heti luovutuspaikalla. Kiersimme auton ja huomasimme korissa rikkoutuneen kohdan. Raportoimme siitä omistajalle, joka ilmoitti olevansa asiasta tietoinen. Joensuusta Liperiin siirtymisen jälkeen huomasimme, että auton iso sivuikkuna oli rikottu. Kuvasimme vahingon ja lähetimme vuokraajalle terveiset. Asia ei ollut hänelle tuttu.
Ihmettelin kuskin puoleisen eturenkaan kuntoa, pintaa oli silmämäärin katsottuna nippanappa riittävästi. Välietapilla Tuusulassa vävy kyseli, miksi olen valinnut alle F1-kielellä ”slicksit”? Oikeassa eturenkaassa ei ollut pintaa sitäkään vertaa. Tiukasti nopeusrajoituksia matkalla noudattaen ohitimme onnekkaasti kolme poliisin tarkastuspistettä. Jälkikäteen saimme tietää, että huollossa olisi pitänyt vaihtaa alle uudet etukumit…
Oikeastaan ensimmäinen ongelma matkaan lähdön jälkeen oli havainto, ettei lavuaariin eikä vessaan tule vettä. Ohjekirjasta ei löytynyt apua, ei avuliaasta pihakorjaamosta Virossa – eikä auton vuokraajakaan osannut sanoa, mikä mättää. Tankki oli kyllä vettä täynnä. Ohje löytyi soittamalla Caravan-huoltoon Helsinkiin. ”Avatkaa vesikytkin takaistuimen alta”. Sen jälkeen vettä alkoi tulla keittiön hanasta – mutta ei vielä vessasta. Vettä tuli myös matkustamon lattialle asti, niin, että lasten sukkia kuivateltiin iltamyöhään.
Sitten tuli yhdelle matkaajalle pakko käyttää vessaa, joka ei tietenkään mihinkään tyhjentynyt. Yrityksistä syntyi vain ympäristöongelmia. Etsimme jo lähtövaiheessa ohjekirjassa näkyvää kytkintä pytyn juuresta, mutta sitä ei siellä ollut. Vessan hyllyssä oli jokin katkenneen metalliosa. Sinne sen aiempi käyttäjä oli talteen laittanutkin. Avaajaa ei saanut kotikonsteilla paikalleen.
Olimme varautuneet jo omalla henkilöautolla lähtöön, kun ongelmista tuli tieto. Vuokrasimme mökin Saarenmaan eteläkärjestä, ja sillä sitten vältimmekin vesi- ja vessaongelmat. Viimeisen yön vietimme Haapsalun leirinnässä, ja nukuimme oikeasti vaunussa. Kaikki saivat hyvän unen kuuden hengen käyttöön tarkoitetuissa tiloissa, vaikka takapuolet käytävillä vähän yhteen kolahtelivatkin. Leirinnässä oli vessa ja suihku talon puolesta.
Täyden hyvityksen saaminen moninaisista puutteista on vielä vaiheessa. Vastoinkäymiset eivät jättäneet pysyvää allergiaa asuntoautoilua kohtaan. Kunnossa olevalla vehkeellä voisi ihan hyvin lähteä viikonlopuksi sieniretkelle kotimaassa…
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.