Kehno keskiviikko

Pohjois-Karjalan Patteristo Ylämyllyllä haudattiin vuonna 1990. Jäljelle jäi käsite Paloaukea, se sai nimikkomuseonsa ja jatkossa paikalle nousi iso asumalähiö.
Ensi vuoden lopussa vietetään naapurivaruskunnan, Pohjois-Karjalan Prikaatin, hautajaisia.

Patteriston lopetus oli Liperille raju isku, mutta myös prikaatin toimintojen päättyminen Kontiorannassa koskettaa ympäristökuntia ja Joensuun aluetta monin tavoin. Onttolassa komentopaikkaansa pitävän Pohjois-Karjalan rajavartioston merkitys maanpuolustuksellisesti korostuu.

Prikaati on monin tavoin ylläpitänyt ja vahvistanut pohjoiskarjalaisten maanpuolustustahtoa. Se on jo sijaintinsa perusteella ollut monelle nuorelle miehelle ja naiselle haluttu palveluspaikka.

Prikaatin lakkautuksessa on kyse sadoista työpaikoista, paikkakunnalta poismuutoista, päiväkoti- ja koulunkäyntipaikkojen vaihtumisesta, taloudellisista ja henkisistä tappioista.

Liperi on jotenkuten selviytynyt varuskunnan menetyksestä. Kunnassa on kuitenkin jouduttu ponnistelemaan kadonneiden työpaikkojen korvaamiseksi ja palvelujen ylläpitämiseksi – sen sijaan, että olisi luotu sillä aikaa kokonaan uutta. Aktiivisuus on keskittynyt tappioiden minimoimiseen. Tämä on ollut täkin jatkamista toisesta päästä, kun sitä on samanaikaisesti toisesta päästä leikattu.

Liperi ei käyttänyt varuskunnan maiden hankintaan kassaansa, kun siellä ei olisi rahaa ollutkaan. Kunta pani peliin metsänsä, jotka vaihdettiin melkein viimeistä katajaa myöten yli 400 hehtaariin rakennusmaata.
Liperissä vaihdos onnistui, vaikka hintaa kritisoitiinkin aikanaan. Paloaukealla ei jääty ”tuleen makaamaan”, vaan se muuttui halutuksi asuinalueeksi, jota rakennetaan edelleen.

Kontiorannan varuskunta-alue kirkasvetisen Höytiäisen rannalla sinällään tarjoaa kunnalle – tai yksityiselle grynderille – erinomaisen rakennusmaa-alueen. Erityisesti parhailla rakennuspaikoilla tulisi olemaan kovaa kysyntää. Eri asia vain on, mihin maakunnan väen omat resurssit kaikkien leikkausten, työpaikkojen katoamisten ja kasvavan epävarmuuden jälkeen riittävät.

Ehkäpä Pohjois-Karjalaa suunnitellaankin entistä enemmän eteläsuomalaisten lomareservaatiksi, jossa lähinnä matkailua tukeville talonmiespalvelulle jää elintilaa.

Kehnon keskiviikon uutisiin kuuluneeseen kuntien määrän karsimisesitykseen on sisällytetty nyt myös tähän saakka kielletty pakkoliitosvaihtoehto. Sitä ennen valtiovalta ohjaa niskuroivia muulla tavoin ”oikealle tielle”. Tästä on tuoreena esimerkkinä valtionosuuksien uusjako, jossa Joensuun kosinnalle vastentahtoisia Liperiä ja Kontiolahtea koulutetaan valtionapuja leikkaamalla.

Vastaavasti taloudellisiin vaikeuksiin joutunutta Kiteetä nostetaan isoon lottopottiin verrattavalla viiden vuoden syrjäytymisrahalla. Olisi ihme, jos niskuroivat naapurit eivät kiinnostuisi yhteisestä tulevaisuudesta aivan eri tavalla.

Varuskuntien vähentäminen toteutuu, ja Pohjois-Karjalan Prikaati varusmiesten kouluttajana ja maanpuolustustahdon ylläpitäjänä lakkaa. Sotilaat eivät ole tottuneet pullikoimaan.

Kuntauudistuksessa sopii toivoa tuoreen kaavailun jäämistä ehdotustasolle ja keskustelun pohjaksi. Kuntien määrään perustuva tarkastelukulma ei voi olla kestävä.

Jaa:

Facebook