Parempaa loppuvuotta!
Liperin valtuustokausi 2013-2016 on avattu pitemmän kaavan mukaan. Kun edellisvaltuustoa moitittiin joskus varttitunnin kokouksista, kuittasi tämä avaus aikavajeen moninkertaisesti. Uusien valtuutettujen perehdytys vallankäytön pahimpiin kiemuroihin kesti yli viisi tuntia.
Avaus ei valitettavasti lupaa hyvää enempään valtuuston työskentelylle kuin kuntakuvallekaan. Tätä menoa Liperi tulee pysymään otsikoissa ja lähinnä sillä tavoin kuin enemmistö päättäjistä ja kuntalaisista ei sitä haluaisi.
Lähtökohtana tulisi olla kuntavaalien tulos. Viime vaalikautta värittänyt, voimakasta kielenkäyttöä sisältänyt ja jatkuvan käräjöinnin asteella liikkunut toimintatapa ei saanut vaaleissa kuntalaisten tukea taakseen. Kritiikkiryhmä sai valtuustoon vain yhden paikan: edustajan ilman omaa kannattajaa.
Tuloksen ei luulisi antavan vähäisintäkään perustetta tai valtakirjaa sodankäynnin jatkamiselle. Oikeus omiin mielipiteisiin, myös eriäviin, tietenkin on, mutta ensimmäisen valtuuston kaltainen myllytys on puhdasta kiusatekoa ja mielenosoitusta. Siitä aiheutuu vain harmia ja kustannuksia.
Viime vaalikausi on ollut kunnassa – ja virkakunnassa – raskas ja voimavaroja vaativa. Se energia, joka olisi tarvittu aivan johonkin muuhun, on nyt käytetty keskinäiseen käräjöintiin, sotimiseen ja sormella osoitteluun. Kielenkäyttö, joka asioiden puintiin on liittynyt, on ollut kaikkea muuta kuin sivistynyttä. Asiallisilla puheilla ja esityksillä on aivan erilainen painoarvo.
On todella harmillista – ja Liperin kannalta vahingollista – jos ja kun tämä sama tyyli jatkuu kaikilla rintamilla. Sen verran kipeitä pistoja keskusteluun ja kanssakäymiseen sisältyy, ettei edes nobel-ahtisaaren kaltainen sovittelija voisi osapuolia ystäviksi – tai edes hyvänpäivän tutuiksi palauttaa. Vain mahdollinen väsähtäminen jatkuvaan valitus- ja kantelurumbaan taitaisi muuttaa tilanteen.
Olisi merkittävä askel tervehdyttävään suuntaan, jos loukkaavasta kielenkäytöstä luovuttaisiin ja pitäydyttäisiin asiassa. Ja saisi siinä keveyttäkin seassa olla, ripaus huumoria herkistäisi. Ja poistaisi liiallista ryppyotsaisuutta.
Oletan, että yksi suurimmista kitkan aiheuttajista on ollut suomen kielen moninaisuus ja erityisesti sen rehevä käyttö. Tähän ei helposti lakipykälillä puututa, kyse on kirjoittajan fiksuudesta tai sen puutteesta. Ja sitähän toki voi ihan oman halunsa mukaan viilata.
Tämän arvioinnin kärki kohdistuu ns. Kritiikkiryhmään, mutta toimintatavoissa on viilaamisen varaa varmasti kaikilla osapuolilla, meillä tiedon välittäjilläkin.
Liperin kunta on nyt sen verran kovan talouskuurin edessä, ettei ongelmien ratkomisessa tarvittaisi häiriötekijöitä, vaan ja vain yhteistyötä. On hieman vaikea uskoa, että nyt kootulla isolla ryhmällä, jossa jokaisella on omat intressitaustansa, saataisiin merkittäviä ratkaisuja aikaan. Olisiko parempi tapa ollut antaa uuden mallin luominen aivan ulkopuoliselle, kuntataloutta tuntevalle pienelle asiantuntiryhmälle. Sen rohkeista ja uusista näkemyksistä olisi sitten hyvä puida paikallisesti toimiva ja tulosta tuottava ratkaisu: Liperin malli. Se tuntuisi paljon paremmalta kuin puhekieleen noussut Liperin laki.
Kärjistettynä Liperin tilanne tarkoittaa sitä, että ellei uusia ratkaisuja tehdä, kunnan (=kuntalaisten) velka on vuoden kuluttua lähes kymmenen miljoonaa euroa. Se panee uuden valtuuston ja uudet toimielimet vakavan tehtävän eteen. Pelkkä mietintä ei riitä
P.S.
Ovathan kaikki, muutkin kuin poliitikot, muistaneet lisätä hyvien tekojensa – isojen tai pienten – määrää tämän vuoden puolella? Jotain olen itsekin tehnyt, mutta mitäpä niitä tässä luettelemaan… Pääasia, kun itse ne tiedostaa.
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.