10.9.2015
Miten auttaisi?
Lienenkö ollut pienikin tyttönen, kun isäni, muistelen, tokaisi minulle vallan hyvän elämänohjeen: ”Rikas ei ole se, jolla on paljon, vaan se, jolta puuttuu vähän”. Ehkäpä tämä on kasvattanut elämänvarrella minussa tyytyväisyyttä vähempään.
Jätin kohtalaisen varman uran korkeapalkkaisena virkanaisena ja perustin perheen. Tyydyn siihen, että ikkunoistani näkee ulos sen sijaan, että ne loistaisivat kirkkaina – kulutan töiltä liikenevän ajan ennemmin lasten kanssa pallokentällä, kuin mopin varressa. Minulle riittää yhdet hyvät lenkkarit, sillä enhän kaksia voisi kuitenkaan yhtä aikaa käyttää.
Meiltä suomalaisilta ei juurikaan puutu mitään. Jos siis ei sitä ferraria tai järvenrantahuvilaa lasketa. Mutta pakolaisilta puuttuu lähes kaikki elämisen edellytykset, jopa lähimmäiset. Kuinka kylmäkiskoisia olemme, jos suljemme sydämemme ja käännämme selkämme hengenvaarassa olevalle ihmisille. Kuka siihen pystyy, häneltä puuttuu paljon. Runsaasti rakkautta ja isosti inhimillisyyttä. Tai sitten hän osaa vain katsoa poispäin. Haluaisin kuitenkin uskoa, että meillä kaikilla on sama tavoite, mutta vain kovin erilaiset keinot.
Järjestöihmisenä olen saanut useita yhteydenottoja ihmisiltä, jotka tahtoisivat tehdä jotain kotinsa jättäneiden pakolaisten hyväksi. Toimituksen sähköposti täyttyy vetoomuksista ja vaatimuksista: ”Seurakunnat, reagoikaa ihmisten hätään. Avatkaa leirikeskuksenne”, toteavat piispat. Sosiaalisessa mediassa saa päivä toisensa jälkeen lukea ihmisten säälistä, harmituksesta, empatiasta, surusta ja auttamisen halusta heitä kohtaan. Muuan liperiläinen kirjoitti: ”Ihmisiä hukkuu pakomatkallaan siihen samaan Välimereen, jossa minä polskin iloisna lomamatkallani. Ihmisiä tukehtuu rekkojen kontteihin. Ihan sama mitä maahanmuutolle pitäisi tehdä tai ei pitäisi tehdä, näitä ihmisiä pitää auttaa. Tämä ei ole mielipidekysymys.”
Moni ihminen olisi valmis laittamaan kortensa kekoon, mutta miten? Kun joku osoittaisi hommaa, niin tekijöitä tuntuisi löytyvän. Yksi tapa auttaa, on lahjoittaa tavaraa vastaanottokeskuksille, niiden tarpeen mukaan. Toki näissä ympyröissä vapaaehtoistyöllekin on tilausta. Monet tuttumme ovat liittyneet Refugees Welcome – Kotimajoitusta turvapaikanhakijoille –ryhmään, jonka tarkoitus on kanavoida auttamishalu toimintamahdollisuudeksi. Useiden järjestöjen riveissä pääset vaikuttamaan päättäjiin, tai tartu itse luuriin ja pistä ideoita postiin. Vaikutat esimerkilläsi ja toiminnallasi myös lähipiiriisi asenteisiin. Vilautapa heille SA-arkistokuvia evakoista.
Kun minulta kouluaikaan kysyttiin unelmatyötä, totesin tekeväni jotain sellaista suurta, että siitä Nobelin tiedepalkinnolla minua muistettaisiin. Tätä päivänä suuntaan katseet rauhanpalkintoon – tai vain siihen, että teen jokaisena päivänä jotain, minkä toivoisin toisten tekevän minulle.
Jutta Kurki
Tietoa kirjoittajasta
Jutta
Jutta Kurki lennähtelee järjestöstä toiseen viettäen valtaosan vapaa-ajastaan jalkapallokentillä.