Mokkapaloja, mokkapaloja

Kahvipöydän kestosuosikki. Myyjäisten myyntihitti. Helppo ja hyvä. Näillä sanoilla mokkapaloja luonnehditaan lukuisilla nettisivustoilla. Eikä ihan aiheetta. Suklainen ja kevyesti kahvilla maustettu leivonnainen maistuu niin aikuisille kuin lapsillekin, varsinkin viimeksi mainituille. Tokaluokkalainen poikani ei tiettävästi ole koskaan ohittanut koulun myyjäisiä mokkapalaa ostamatta – hankinta on tehty joko omilla roposilla tai kaverilta neuvotelluilla rahoilla.

Kovin montaa tovia ei ole vierähtänyt siitäkään kun itse upotin leivoshaarukan nonparelleilla koristeltuun mokkaruutuun. Kahvipöydän ääreen oli kokoontunut niin kolmekymppisiä kuin eläkeikään ehtineitäkin ihmisiä; yksissä tuumin totesimme, että mokkapaloja on muuten leivottu pitkään. Koulun kotitaloustunnilla taisin itse ensimmäiset pyöräyttää. Sittemmin taitoa tuli treenattua kotioloissa siinä määrin, että makealle perso mutta linjojaan tiukasti vahtiva äitini käski lopettaa leipomisen. En muista tottelinko.

Tänä syksynä Liperin koulussa on mokkapaloja paistettu sekä opetusmielessä että hyvän asian tähden – Nenäpäivänä kerättiin rahaa maailman lapsille mainittuja leivonnaisia myymällä. Myös monissa urheiluseuroissa touhu on tullut tutuksi: jalkapallopallokentän laidalle kootussa kahviossa ja keskussairaalan hissiaulassa kahvileivillä kerätään käteistä lasten liikuttamiseen. Vanhemmat vaahdottavat munia ja sokeria kyllästymiseen asti. Eräskin kahden urheilevan nuorukaisen äiti tuumasi taannoin olevansa aivan täynnä mokkapaloja. ”Ikinä en näitä meille kotiin leivo.” Talkootyössä on tarpeeksi.

”Ne vain ovat niin hyviä”, mokkapalojen ystävät avaavat leivonnaisen suosiota. Mitäpä sitä taikinan kuohkeutta ja kuorrutteen sokerisuutta sen suuremmin analysoimaan. Ei tarvitse olla suurikaan visionääri arvatakseen, että joulumyyjäisissä mokkaiset palat vaihtavat taas omistajaansa siinä missä joulutortut ja siirappipiparitkin. Pitäähän sitä kahvin kanssa jotain hyvää olla, eikö?!

Jaa:

Facebook