Mahdollisuuksiin käsiksi
Liperissä on keskitytty rakentamaan Ylämyllylle, aivan niin kuin varuskunta-alueen hankinnan jälkeen on ollut perusteltuakin. Kontiolahti, Perloksen aikanaan paisuessa, osasi tarjota nopeasti puitteet omakotitalorakentamiseen, ja onnistui ratkaisussaan. Tämän jälkeen naapurikunnassa on kehitetty myös kuntakeskusta. Kirkonkylälle on rakennettu aktiivisesti ja samalla taattu sen elinvoimaisuus.
Nyt Liperillä näyttäisi olevan “toinen etsikkoaika”; mahdollisuus taata täälläkin kirkonkylän elinvoimaisuus tarjoamalla osaltaan houkuttavat puitteet. Liperiin on vuosien myötä syntynyt tavallaan myös neljäs taajama – haja-asutusalue – jonne on noussut hämmästyttävä määrä uutta pienasutusta. Kirkonkylä ja Viinijärvi ovat jääneet vaille asuntotuotannon panostuksia pian parikymmentä vuotta.
Lopulta näyttäisi, että kysyntä näissä taajamissa on heräämässä. “Yllättävä kysyntä” on vauhdittanut suunnittelua. Viinijärvellä on selvitetty rivitalohanketta, ja omakotirakentamisen edellytykset ovat parantuneet. Kirkonkylällä käynnistyy aivan liian kauan jäissä olleen, asuinrakentamista varten hankitun, Pietarisen pellon suunnittelu.
Toinen merkki on tonttihinnoittelun uusiminen. Nykyiset tontit eivät ole menneet kaupaksi edes pilkahinnalla, mutta siihen on vähintään kaksi selitystä. Sijoittumispaikkana esimerkiksi kirkonkylä ei ole ollut kilpailukykyinen, kun samanaikaisesti Jyriin on rakennettu tiet ja kunnallistekniikka etukäteen valmiiksi. Jos ja kun nämä edellytykset ovat myös muilla alueilla kunnossa, tilanne voi muuttua merkittävästi. Toinen puute on ollut kokonaan uutta ajattelua ja käytäntöä edellyttävä tarjonta ja markkinointi.
Jokaisella alueella on omat vetovoimatekijänsä, ja hinnoittelun painotus on jatkossakin tärkeä säätelijä. Asuinpaikastaan päättää aina talon rakentaja, mutta hän osaa antaa arvoa riittävälle tiedolle vaihtoehtoja punnitessaan.
Pietarisen pellon tonttien saaminen rakentamiskuntoon lienee vielä monen mutkan takana, ja suunnittelu on vasta ensimmäinen vaihe. Vaikka Riihilampi on vaatimaton pinnan alta, se tarjoaa kuitenkin vesistönäkymän, jota moni osaa arvostaa. Kuinka kova kysyntä syntyisi, jos kookkaan lammen virkistyskäyttö olisi näkymän tasolla?
Kuusikkola on hyvä esimerkki siitä, että aika tekee oman tehtävänsä pellolle rakennettujen talojen ympäristön muovautumiseen. Istutukset ovat luoneet alueesta viihtyisän.
Kirkonkylän osalta ei ole kuitenkaan vara elää aikaisintaan viiden tai ehkäpä kymmenen vuoden päästä toteutuvan yhden alueen varassa. Nyt tarvittaisiin taitoa ja rohkeutta toteuttaa niitä muita suunnitelmia, joita on piirustuspöydällä, osa pitemmälläkin. Rivi- ja kerrostalorakentaminen odottavat käytännön ratkaisuja ja tonttijärjestelyillä mahdollistettu kirkon risteyksen liiketalorakentaminen alkamista – toivottavasti ensi keväänä.
Olisi kovin ihmeellistä, jos harkiten toteutettu tarjonta ei kohtaisi ilmassa selvästi olevan kysynnän kanssa. Useamman kohteen yhtäaikainen liikkeellelähtö vaikuttaisi koko taajaman ilmapiiriin ja tulevaisuudenuskoon. Se antaisi tarvittavan sysäyksen myös nykyisten palvelujen säilyttämiseen ja kehittämiseen.