Hyviä uutisia

Lämpimän ja aurinkoisen kesän viimesäteet valaisevat nyt Liperiä. Talvi on pian käsillä, mutta ihmeiden aika ei ole ohi.

Paikkakunnan tuotteliain tekstintekijä U Airaksinen on sulkenut oma-aloitteisesti Liperin uutiset –sivunsa, mutta ei suinkaan sen vuoksi, että kunnan virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat tehneet niistä tutkintapyynnön poliisille. Ei suinkaan, sillä U Airaksinen on tehnyt ratkaisunsa hyvää hyvyyttään. Hän haluaa tuoda rauhan Liperiin ja suoda makoisat yöunet kaikille sanallisen vyörytyksen ja kylvetyksen osaksi joutuneelle. Sivujen ylläpitäjä on pyytänyt anteeksi raflaavaa ilmaisutapaansa. Nyt hän lupaa luopua telaketjuajoneuvojen käytöstä ja siirtyä kevyempään kalustoon.

Yhtä lailla työ- ja muuta rauhaa rakentaakseen kaikki valituksia lähettäneet poliitikot ja kuntalaiset ovat peruneet aikeensa ja pyytäneet palauttamaan jo lähetetyn materiaalin postissa merkinnällä: vastaanottaja maksaa. Muutkin kuin kunnan poliisille tekemät tutkintapyynnöt on kiukuspäissään tehtyinä peruttu. Poliisit ja oikeuslaitos huokaisevat helpotuksesta, joskin lievää huolta työllistymisestään tuntien. Erityisesti poliisin taakka on keventynyt, kun sen omaankin niskaan heitetyt varjot on pyyhkäisty kerralla pois. Liperiin kerta kaikkiaan halutaan palauttaa rauha ja ihmisille hyvä tahto. Samalla aloitetaan kunnan ulkoisen maineen puhdistuskampanja.

Päivitetty sivistyslautakunta hymyilee yhteiskuvassa virkamiesjohtajansa rinnalla ja lupaa säilyttää pienimmätkin kyläkoulut nostalgisina muistoina. Kipinä on syttynyt vanhan kunnantalon purkua ikkunan takaa katsellessa. Entinen pöytäkirjanpitäjä on kutsuttu takaisin hommiinsa, jotta merkintöjä ei tarvitse viimeistellä jälkikäteen. Kokouksiin on hyväksytty vapaa tallennusoikeus.

Kunnanjohtaja hymyilee kuntalaisilleen vanhaan hyvään malliin. Parin viime vuoden aikana otsalle nousseet rypyt ovat kadonneet kuin naapurivaltion päämieheltä ja kunnanvirastolla henkii ideoita pursuva ja niitä ikiliikkujiksi rakentava tahtotila. Kunnan johto miettii kuumeisesti, mitä tekisi kun toimenkuva on äkisti vaihtunut ja työpöytä tyhjentynyt.

Tekninen johtaja on saanut lottovoiton. Hän on hyvin innostunut rakentamaan tontteja myös kirkonkylälle ja Viinijärvelle. Lapin matkalla Kaamasen kioskille viime viikolla jätetty lottokuponki osoittautui onnen potkuksi ja tuohta on jakaa nyt vaikkapa taajamateiden korjaamiseen. Sillä ne kuntalaisten kiukuttelupuhelut loppuvat.
Kunnanhallitus myöntää avoimesti, että hekin voivat tehdä virheitä, ihan niin kuin oikeassa elämässä muutkin tekevät. Lipsahdukset korjataan niin, ettei kukaan ehdi edes ajatella valituksen värkkäämistä. Otto-oikeus on siirretty paikalliselle pankille, jotta otto-automaatin menetys ei uhkaisi Rääkkylän tapaan.

Valtuuston puheenjohtaja on oikeasti isä aurinkoinen. Uusi kuntaministeri on kuullut periferian ääntä ja luvannut Liperille ikuisen itsenäisyyden ja harkinnanvaraista tukea aina tarpeen mukaan. Liperistä tehdään esimerkki siitä, kuinka vahvat perinteet omaava maaseutupitäjä pärjää muutosten mylläkässä ja sen asukkaat voivat paksusti.

Liperiläiset itse ovat innostuneet yhteisiin talkoisiin ja ovat saaneet ihmeitä aikaan: kaikkialla on tosi viihtyisää. Oman paikkakunnan palveluja käytetään ahkerasti, jotta ne säilyisivät myös jatkossa. Linja-autoasema on kunnostettu yhteiseksi tapaamis- ja toimintakeskukseksi, jossa oman kansalaisopiston piirit suihkivat kaikkea mahdollista kerran kuukaudessa järjestettäville leipämarkkinoille.

Voi pahus, taas tuo kännykkä herättää kesken parhaan unen – uuteen aamuun ja arkeen. Taisi tosiaan olla vain kaunista unta. Aamu-uutisista tulee kansainvälinen henkäys: uutisia israelilaisten ja palestiinalaisten kivenheitosta. Mietin, kumpi solmuista aukeaa aiemmin, jotenkin on samoja piirteitä.

Toivon, että se, joka tämän lukemisen aloitti, jaksoi loppuun saakka. Muuten elämä voisi tuntua liian ruusuiselta…

Jaa:

Facebook