Positiivisesti Puupää: ainutlaatuinen Esa P.

Esa Pakarinen oli ainutlaatuinen viihdyttäjä.

Eilinen päivä kalenterissa oli poikkeava. Silloin moni käänsi historian lehteä sata vuotta taakse päin, muisteli Rääkkylän tunnetuinta hahmoa, Esa Pakarista. Hän oli syntynyt 9. helmikuuta 1911 Hernevaarassa.

Omat lapsuuden muistot Esasta, monen muun tapaan, liittyvät sen ajan iskemättömiin Pekka ja Pätkä -elokuvahahmoihin. Ne olivat harmittoman hauskoja kohokohtia maaseutunuoren iltamenoihin.

Kun nuo elokuvat palaavat tämän ajan olohuoneisiin television kautta, pitää ne aina tallentaa myös lastenlasten katsottavaksi. Hekin kokevat sitä kautta hauskoja hetkiä, nauretaan yhdessä. Pekan ja Pätkän toikkarointi puree katsojaansa edelleen, kun sitä vain tarjotaan.

Velikullan moninaiset hahmot ja mukaansatempaava musiikki kupleteista rokkiin voisivat tarjota kipinän miehen muistelemiseen ja hahmojen hyödyntämiseen muulloinkin kuin vuosijuhlan yhteydessä.

Heinähupa ja Kihaus ovat toki saaneet Rääkkylässä lisäväriä hyvin vaatimattomista oloista lähteneestä pitäjän nimekkäimmästä pojasta. Esalle on oma muistomerkki ja nyt näyttely. Pekka Puupäätä muistetaan monissa tilaisuuksissa ja ohjelmissa niin syntymäpitäjässä kuin laajemminkin.
Sen verran monitaitoisesta kansanmiehestä on kyse, että tämä ansaitsisi vaikkapa pysyvän näyttelyn syntymäkuntaansa, ehkä Esa Pakarisen festivaalin Kihauksen yhdeksi osaksi.

Pakarisen elämäntarinassa olisi enemmän hyödyntämisen tarpeita kuin mitä on käytetty. Esimerkiksi elämäntarinaan perustuvassa näyttelyssä nonstop-elokuvineen voisi olla vetovoimaa.

Esa Pakarisen museo kuulostaa huonolta ilmaisulta eikä sellainen jaksanut vetää edes vilkkaamman väylän varrella sijaitsevassa Varkaudessa. Vuonna 2003 lopetetun museon jäljiltä voisi löytää parhaassa tapauksessa vielä jotain esineistöä, tai ainakin hyviä ideoita ja tarinoita.

Joku on sanonut, että Esa Pakarinen olisi ansainnut elokuvan Oscarin. Suomi oli silloin – niin kuin on nykyäänkin – liian kaukana näitä tunnustuksia jakavista. Ja Esa palkittavaksi aivan liian koreilematon kansanmies. Hauskuuden, hyvän mielen ja rauhan nobel-palkinto olisi ollut ehkä parempi vaihtoehto.

Pakarinen jos kuka oli oman aikansa julkkis. Hän oli kuitenkin eri puusta veistetty kuin tämän päivän julkkikset, jotka keinolla tai toisella hakeutuvat esille. Esa eli julkisuudessa ja jäi sinne tuon ajan viihteen ilmiönä.

Yhdelle Esa on yleisellä tasolla hauska roolihahmo, toiselle samalla kertaa sekä vähillä että paljoilla eväillä varustettu Pekka Puupää, joillekin savolaisvetoinen Severi Suhonen tai naiselliset puolet esiin nostava neiti Impi Umpilampi. Aivan kuten kukin haluaa moni-ilmeistä ja -taitoista kansanmiestä muistella.

Hän tulee aina olemaan erilainen ilmiö taiteilijakuvaa tähän aikaan peilattaessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *