Jatka lukemista

”Olipa kerran ihanan rauhaisa sydäntalven iltapäivä, ja lunta tuprutti taivaan täydeltä. Linnassa kuningatar istui pönäkkänä sisällä lämpimässä, mustalla eebenpuulla kehystetyn ikkunan ääressä kutomassa. Kuningatar katseli ulos talvipäivän tunnelmasta nauttien liiankin tarkasti, ja pisti kutoessaan itseään vahingossa neulalla sormeen. Sormesta tuli muutama tippa verta, joka näytti lumisateen valkoisuuden edessä hyvin punaiselta. Silloin hymyilevän kuningattaren mieleen juolahti toivomus, että kunpa voisi saada tyttären, jonka iho olisi valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja hiukset mustat, kuin eebenpuu.
Eipä aikaakaan, kun kuningatar sai tyttären, jolla oli juuri nuo hänen talvipäivänä toivomansa ominaisuudet. Kuningatar nimitti tämän valkeaihoisen tyttärensä Lumikiksi – ja kuoli kaikkien suureksi suruksi itse pian tämän jälkeen.”

Näin kerrotaan Lumikin syntymästä maailmankuulussa Grimmin veljesten klassikkosadussa Lumikki.

Veljesten kirjoittamat kuten lukuisat muutkin sadut ja tarinat ovat monelle – ainakin varttuneemmalle suomalaiselle – tulleet lapsuudessa tutuiksi joko vanhempien lukemina tai itse kirjan sivuilta ahmien.

Lukutaito on meille itsestäänselvyys, jonka merkityksellisyyttä ei yleensä pysähdytä edes miettimään.
Se on avain opin ja sivistyksen maailmaan, mielikuvituksen kehittämiseen, vieraiden kielien hallintaan.
Sen rinnalla kulkee yhtä tärkeänä tekijänä kirjoitustaito, mahdollisuus omien tietojen ja tuntojen välittämiseen toisille.

Tänään vietetään maailmanlaajuisesti kansainvälistä lukutaitopäivää. Sillä halutaan muistuttaa, että lukutaito on mahdollisuus, mutta ei itsestäänselvyys. Tällä hetkellä aikuisista maailman asukkaista 774 miljoonaa on lukutaidottomia ja yli 72 miljoonaa lasta ei koskaan pääse kouluun sitä taitoa hankkimaan.

Yleinen oppivelvollisuus ja peruskoulutuksen hyvä taso takaavat jokaiselle meistä mahdollisuuden lukutaidon oppimiseen.
Lukemisen muodot ovat viime aikoina muuttuneet suuresti yleisen elämänmenon muutosten ohessa. Aiemmin käytettiin runsaasti aikaa sanomalehtien ja kirjojen lukemiseen. Nyt yhä useamman lukupaikkana on sähköinen ruutu; tietokoneen näyttö, television tekstitys tai monitoimikännykän näyttö, kenties sähköinen kirja.
Teknisten laitteiden ja kaiken aikaa kiireisemmäksi käyvän elämänmenon myötä lukutaitoa hyödynnetään vapaa-ajalla entistä lyhyempinä jaksoina, pieninä palasina.
Tarinoiden, lehtien ja kirjojen lukemisen vähentyminen näkyy ja kuuluu nuorten lukemisessa tekstin tökkiytymisenä ja pätkimisenä.

Kaiken kiireen ja tekniikan keskellä ei vanhempienkaan pidä unohtaa lukemisen merkitystä. Hyvä tarina kehittää mielikuvitusta huomattavasti tehokkaammin kuin valmiiksi työstetyn kuvaaineiston seuranta. Perinteisiin satuihin on aina upotettu myös moraalista oppia hyvästä ja pahasta, ja hyvät kirjat auttavat lukutaidon edistämisen lisäksi myös ymmärtämään paremmin kanssaeläjiemme ajatusmaailmaa.
Siispä ta-va-taan ko-to-na!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *