Pakkasen kuuraamana alkutalven iltana ulko-ovemme takaa alkoi kuulua mouruamista. Vilkaisu kuistille näytti todeksi sen, minkä korvat jo tiesivät kertoa: kissa oli pyrkimässä sisälle. Tilanne oli sikäli erikoinen, ettei meillä ole kissaa, eikä naapurustossammekaan sellaista asustele. Koska yöstä oli tulossa kylmä ja yllätysvieras oli kiltin ja harmittoman oloinen, päästimme sen tassuttelemaan tupaamme.

Rääkkylässä eletään hallinnon näkökulmasta poikkeuksellisia päiviä. Mutta poikkeuksellista ei ole vain kunnanjohtaja Esko Rautiaisen ympärille kasvanut kohu. Poikkeuksellista on se hiljaisuus, jolla kuntaa johdetaan keskellä kriisiä.

Kulunut vuosineljännes on ollut Kotiseutu-uutisille monella tavalla poikkeuksellisen myönteinen. Kuluneen neljän kuukauden aikana olemme pyrkineet parantamaan niin sisällön laatua kuin määrää, ja samalla olemme miettineet sitä, miten paikallislehti voi parhaiten palvella oman alueensa ihmisiä aikana, jolloin median kulutus muuttuu nopeammin kuin koskaan. On ollut ilo huomata, että myös te lukijat olette panneet nämä muutokset merkille.

Hallitus antoi perjantaina raskaan uutisen: kuntien valtion osuusuudistus ei etene tällä hallituskaudella. Se, mikä vielä  hallitusohjelmassa kuvattiin välttämättömäksi rakenteelliseksi muutokseksi, on nyt jäänyt poliittisen erimielisyyden alle. On vaikea pitää tätä muuna kuin vakavana epäonnistumisena.

KOLUMNI Lasten oikeuksien viikon 2025 teemassa korostetaan, että jokaisella lapsella on oikeus kuulua yhteisöön ja yhteiskuntaan.

Tänä vuonna osallistuin Roosa nauha -kampanjaan eri tavalla kuin ennen. En kiinnittänyt vaaleanpunaista nauhaa takin kaulukseen tai käsilaukkuun, vaan pujotin ranteeseeni kampanjan rannekorun. Pienen korun, jolla on suuri merkitys – tänä vuonna se ei ollut vain symboli, vaan ele läheiseni puolesta. Hän on vastikään käynyt läpi syöpähoidot, ja vaikka leikkaus ja sädehoitojakso ovat nyt takana,

Asevelvollisuus on suomalaisen yhteiskunnan vahva selkäranka – instituutio, joka on kestänyt vuosikymmenten myllerrykset ja pysynyt vahvana, vaikka moni muu yhteiskunnallinen rakenne on alkanut natista epäluulon ja eriarvoisuuden paineessa.

Liperissä työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta on noussut hälyttävästi. Tuoreimpien tilastojen mukaan työttömyysaste on nyt 12,6 prosenttia – vielä vuosi sitten se oli 10,4 prosenttia ja vuonna 2022 vain 8,9 prosenttia. Suunta on väärä, eikä kyse ole pelkästä tilastopiikistä, vaan laajemmasta ja vakavammasta kehityksestä. On syytä kysyä: mitä on tapahtunut? Ja ennen kaikkea, mitä nyt tehdään?

Kotiseutu-uutiset haluaa nostaa esiin ilmiön, johon olemme viime aikoina levikkialueellamme yhä useammin törmänneet – ja jonka esiin nostaminen ei ole miellyttävää, mutta välttämätöntä. Olemme nimittäin kohdanneet toistuvia yrityksiä vaikuttaa toimituksemme journalistiseen työhön. Yritykset eivät ole tulleet satunnaisilta kansalaisilta tai poliitikoilta, vaan ne ovat juontaneet juurensa kunnan virkamiestasolta. Tämä on erittäin huolestuttava kehityssuunta, joka vaatii julkisen

KOMMENTTI Vallan mukavaa on, kun valoa piisaa ja se on vieläpä väriltää mahdollisimman neutraalia. Kun moni tielläliikkuja on ehtinyt elämänsä aikana tottua oranssinsävyisiin katuvaloihin, toivotamme yhdessä vaaleat led-lamput tervetulleiksi.

Maaseutu on säilytettävä elinkelpoisena ja elinvoimaisena. Siitä lienemme täällä Liperissä ja Rääkkylässä kaikki samaa mieltä. Tuskin olemme eri mieltä siitäkään, että maatalous on maaseudun kivijalka – perusta, jolle rakennetaan asumisen, elämisen, yrittämisen ja toimeentulon edellytyksiä paitsi näillä leveyksillä, myös muualla Suomessa.

Kun olin pieni, perheellämme oli kesämökki Illukansaaressa Taipalsaarella – vaaleanvihreä hirsimökki, jossa ei ollut sähköjä, sen paremmin kuin sisävessaakaan. Mökkinaapurillamme oli sitä vastoin sekä sähköt että lankapuhelinliittymä – mutta se ei ollutkaan mikä tahansa mökki. Se oli entinen maatila. Polvenkorkuisesta pikkutytöstä tuntui ihmeelliseltä, että saaressa oli ollut lehmiä, viljelty maata, ylipäätään asuttu – reilun kilometrin

Koirat lemmikkeinä herättävät tunteita puolesta ja vastaan. Miinuspuolella mainitaan usein meteli ja korjaamatta jätetyt jätökset. Etenkin keväällä, kun lumen sulaminen paljastaa talven aikana kertyneet tuotokset, nousee monen verenpaine samaa tahtia ilman lämpötilan kanssa. Ihmisten jättämät roskat eivät tunnu samalla tavalla suututtavan. Toki ne eivät yleensä kengänpohjiin tartukaan.

Kun voi olla toteuttamassa nuorten unelmia ja luomassa tasa-arvoisempaa maailmaa, mikä voisi olla merkityksellisempää tapa käyttää energiaansa. Toki usein näissä puuhissa on hitusen itsekkyyttäkin – suupielet nousevat koholle, silmäkulmiin helähtää kosteutta ja kiikkustuolissa riittää muisteltavaa.

Ylämyllyn Yllätys juhlii tänä vuonna kunnioitettavaa 80 vuoden taivaltaan. Haluan onnitella seuraa lämpimästi tästä merkittävästä merkkipaalusta! Kyseessä ei ole vain vuosien määrä, vaan ennen kaikkea se valtava työ, sitoutuminen ja merkitys, joka seuralla on ollut paikallisessa yhteisössä vuosikymmenten ajan – ja on edelleen.

Mihin aiot opiskelemaan peruskoulun jälkeen? Entä mitä sen jälkeen – kun lukio tai ammatillinen koulutus on käyty? Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle?

”Minä rakastan Muumipeikkoa.” Tämän lauseen olen kuullut 2-vuotiaan tyttäreni suusta monia, monia kertoja viimeksi vierähtäneen parin kuukauden aikana. Valkoinen, pyöreäpiirteinen satuhahmo on tehnyt häneen syvän vaikutuksen.

Ostin tammikuussa farkut. Sittemmin en ole uusia vaatteita ostanut, enkä ole ihan lähitulevaisuudessa vaatekaupoille suuntaamassa. Syitä on monia, joista tärkeimmäksi arvotan shoppailun vaikutuksen ympäristöön ja sitä kautta myös meihin ihmisiin. Sen, että uusien vaatteiden jatkuva ostaminen kuluttaa luonnonvaroja, lisää ilmastopäästöjä ja tukee epäeettistä tuotantoa.

Historia on kuulunut suurimpiin mielenkiinnon kohteisiini jo pitkän aikaa. Suuret tarinat ja vieläkin suuremmat persoonat niiden takana luovat jännitystä arkeen ja muinaisista sotapoluista kertovat podcastit saavat kävelyn Pielisjoen varrella tuntumaan suurelta seikkailulta.

Tuntuu hyvältä kirjoittaa tätä pääkirjoitusta. Tämä ei ole vain uusi alku minulle päätoimittajana, vaan myös lupaus siitä, että Liperin ja Rääkkylän tapahtumat, ihmiset ja ilmiöt saavat edelleen ansaitsemansa näkyvyyden Kotiseutu-uutisten sivuilla. On ilo ja kunnia aloittaa työni lehden uutena päätoimittajana – ja vielä suurempi ilo on päästä tekemään sitä juuri täällä, tutuilla kotikonnuilla.