Pääkirjoitus: Työttömyyttä ei voi kuitata odottamalla parempia aikoja

Työttömyys ei ole vain tilasto tai taloussyklin sivutuote. Se on vakava yhteiskunnallinen ja ennen kaikkea inhimillinen ongelma, joka näkyy arjessa, terveydessä ja toimeentulossa. Liperin ja Rääkkylän korkeat työttömyysluvut kertovat karulla tavalla siitä, että työllisyystilanne ei korjaannu itsestään – eikä pelkällä talouskasvun odottamisella.

Kun useampi kuin joka kahdeksas liperiläinen ja lähes joka viides rääkkyläläinen on vailla työtä, kyse ei ole lyhytaikaisesta notkahduksesta. Pitkään jatkunut korkea työttömyys koskettaa satoja ihmisiä ja heidän perheitään, ja sen vaikutukset heijastuvat myös kuntiin: palveluiden tarpeeseen, verotuloihin ja yleiseen hyvinvointiin. Erityisen huolestuttavaa on se, että työttömyys on pysynyt korkealla tasolla kuukausi toisensa jälkeen ilman selvää käännettä parempaan.

On selvää, ettei työttömyydelle ole yhtä ainoaa syytä. Maailmantalouden epävarmuus, Suomen hidas talouskasvu ja työmarkkinoiden rakennemuutokset vaikuttavat myös Pohjois-Karjalaan. Paikallisesti tämä näkyy siinä, että avoimia työpaikkoja on vähän ja kilpailu niistä kovaa. Kaikki työttömät eivät myöskään ole samassa asemassa: nuorten, ikääntyvien, osatyökykyisten ja maahanmuuttajien mahdollisuudet työllistyä poikkeavat toisistaan.

Työttömien omaa kokemusta tarkasteleva SAK:n Työttömyysbarometri tuo keskusteluun tärkeän näkökulman. Moni työnhakija kokee, että työttömyyden pitkittymiseen vaikuttavat esimerkiksi työn hakemisen tavat, työn laatu tai oma ikä. Erityisesti vanhemmat työnhakijat arvioivat usein, että ikä vaikeuttaa työnsaantia. Samalla tutkimus osoittaa, että tarjolla oleva työ ei aina ole sellaista, jolla tulisi toimeen: osa-aikatyö tai matala palkkataso voivat johtaa tilanteeseen, jossa työssä käyväkin elää niukkuudessa.

Taloudellinen epävarmuus on monelle työttömälle arkipäivää. Osa työnhakijoista elää köyhyysrajan alapuolella, ja perustarpeista tinkiminen on monille tuttua. Pitkittynyt työttömyys heikentää lisäksi koettua terveyttä ja vähentää uskoa omiin mahdollisuuksiin palata työelämään. Näistä syistä työttömyyttä ei voi tarkastella vain työmarkkinakysymyksenä, vaan laajemmin hyvinvointi- ja terveyspoliittisena haasteena.

Liperissä ja Rääkkylässä tilanteeseen ei ole suhtauduttu välinpitämättömästi. Kunnissa on pyritty tukemaan yritystoimintaa, kehittämään yritysalueita ja tekemään yhteistyötä yli kuntarajojen. Lisäksi TOIMI-hankkeen kaltaiset panostukset välityömarkkinoihin ja yksilöllisiin ratkaisuihin tarjoavat konkreettisia mahdollisuuksia niille, joiden työllistyminen avoimille työmarkkinoille on syystä tai toisesta vaikeaa. Tällaiset toimet ovat tärkeitä, mutta ne vaativat aikaa ja pitkäjänteisyyttä.

Paikalliset keinot eivät kuitenkaan yksin riitä, jos valtakunnallinen työllisyys- ja sosiaalipolitiikka ei tue samaa tavoitetta. Työllisyyden parantaminen edellyttää toimia valtiolta, työnantajilta ja kunnilta yhdessä. Talouskasvu helpottaa tilannetta aikanaan, mutta sen varaan ei voida laskea kaikkea. Tarvitaan myös panostuksia osaamiseen, työelämän joustoihin ja siihen, että tarjolla oleva työ on taloudellisesti ja inhimillisesti kestävää.

Jaa:

Facebook