Kesäpuuhia Siikakoskella

On helppoa tulla sokeaksi liian lähellä oleville asioille. Kun on ikänsä pyörinyt Siikakoskella, leikannut loputtomalta tuntuvan määrän ruohoa, raivannut heti uudelleen rehottamaan ryöpsähtäviä pusikoita, korjaillut rapistumiskierteessä viihtyviä rakennuksia, köhinyt savusaunan lämmityksessä ja kalansavustuksessa tai pyydystänyt hellyttävän ilkikurisia lampaita, miljöö, olipa se kuinka hieno tahansa, ei aina jaksa sytyttää. Joskus on ilmennyt tarvetta tietoisesti vältellä koko

Samoilua metsässä

KOLUMNI Koivikko. Tulen pellolle – pellolle, joka on ollut peltona 45 vuotta sitten. Täällä kasvaa nyt isoja koivuja. Tänään samoilen Zorro-koirani kanssa metsässä. Yritän pinnistellä, etten ajattele motteja, kuutiometrejä, tukkeja, kuituja enkä metsänhoitotoimia. Zorro on jackrussellinterrieri, vähän yli vuoden vanha – ääntä pitävät linnut eivät meistä häiriinny.  Katson metsän pohjaa; ahomansikoita, kesällä niitä syödään suoraan

Yhdessä tehty kirja

KOLUMNI Tutkijan ja tietokirjailijan tähtihetkiä on avata painotalon pahvilaatikko ja hypistellä uunituoretta kirjaa. Sähköistyvässä maailmassa omien tuotosten näkeminen paperille painettuna on nimittäin entistä harvinaisempaa. Viime viikolla ilmestynyt Baarikierros – Pohjoiskarjalaista ravintolahistoriaa soi meille kirjan toimittajille, Jenni Merovuolle, Sanna Joskalle ja Alina Kuusistolle, tämän kokemuksen.

Saimaannorppa nauttii auringosta ja omasta rauhasta

KOLUMNI Saimaannorpat elävät enimmäkseen piilottelevaa elämää, mutta keväällä ja alkukesästä niitä voi nähdä köllöttelemässä auringon lämmittämillä rantakivillä. Vaikka tämä utelias eläin voi ilmestyä kalakaveriksesi, talviturkkinsa se haluaa vaihtaa ilman häiriöitä.

Kaikki voittaa

KOLUMNI Suomi on yhdistysten maa. Eikä Liperi tee poikkeusta. Tällä hetkellä yhdistysrekisteristä löytyy 201 liperiläisyhdistystä. Joukkoon mahtuu monialaista, värikästä ja aktiivista toimintaa sekä syviä juuria. Varmasti myös uinuvia seuroja, mutta uusiakin yhdistyksiä liperiläiset ovat perustaneet tänä vuonna jo seitsemän kappaletta.

Mitä saimaannorpat puuhailevat nyt?

KOLUMNI Saimaannorppia näkee pääasiassa sulanveden aikaan, mutta moni norpan elämälle keskeisistä tapahtumista sijoittuu keskelle talvea ja tapahtuu jään alla, ihmiskatseilta piilossa.

Kyllä leskirouva tietää, onko liikaa sopivasti

Kyllä Leskirouva luulee tietävänsä tämän mystisen kysymyksen sisällöksi talven runsaine lumineen. Mikä on liikaa – metrinen hanki vai muutama kymmenen senttiä valkoista vaippaa? Kieltämättä Leskirouvalla on vahvaa kokemusta melkoisesta mätöstä, sillä itsellisenä ihmisenä on lumetkin saatava käsiteltyä omin voimin.

Kotivaraa, vettä ja vessailua – pärjäätkö sinä?

KOLUMNI Valtteri-myrskyä odotellessa kävin läpi kotivaraa ja varautumistamme – ihan vaan, jos täytyisi olla kotosalla pidempään ja kaupatkin sattuisivat olemaan kiinni, esimerkiksi sähkökatkon vuoksi. Taskulamppu ok, puhelin ja vara-akku ladattu, kynttilöitä löytyy ja ruokaa ja juomaa on, sekä herkkujakin jemmassa! Kotivara on sitä ruokaa ja tarviketta, jota käytetään normaalistikin arjessa. Sitä on vain vähän enemmän

Talvi, pimeys ja luonto – Meidän vahvuudet

KOLUMNI ”Meillä on täällä talvella kylmää ja pimeää.” Tämä hyvin yleinen viesti kuuluu aika usein negatiivisessa sävyssä ihmisten suusta. Ja onhan se pitkään jatkuva pimeys hyvin hankalaa. Mutta voisiko tämä olla meidän valttikortti?

Pitääkö pukille puhua? – Leskirouva vastaa

KOLUMNI Kyllä Leskirouva tietää kysyjän tarkoituksellisen kompakysymyksen. Tämä tokaistaan monesti, kun evätään toiselta puhujalta epäuskottava väite, joita tietysti näin pikkujouluaikaan kuulee riittämiin. ”En minä ollut missään yökerhossa, mutta ne muut…”