Turvallinen lapsuus

KOLUMNI Usein kuulen oman ikäisiltäni, kuinka koulu on turhaa tai olisi parempaakin tekemistä kuin käydä koulussa. En itsekään aina jaksa lähteä kouluun aikaisin aamusta, ja koulu on välillä todella stressaavaa. Olen silti sitä mieltä, että koulu on hyvä asia. Me suomalaiset olemme onnekkaita, sillä saamme käydä ilmaiseksi nykyään jopa toisen asteen. Koulussa käyminen on mielestäni oikeus, josta meidän pitäisi olla kiitollisia.

En haluaisi edes kuvitella elämää, jossa en saisi käydä koulua. Ehkä silloin pitäisi tehdä töitä pienestä asti kaikki päivät koulun sijaan ilman kunnollista palkkaa, lukutaitoa tai kirjoitustaitoa. Se ei kuulostaisi ollenkaan houkuttelevammalta kuin koulu. Koulun ansiosta minullakin on hyvät eväät tulevaisuudelle, ja elämä on huomattavasti helpompaa koulussa oppimien taitojeni ansiosta.

Suomessa lapsenoikeudet toteutuvat hyvin myös muilta osin. On ilmaiset neuvolapalvelut, sekä lastensuojelu valvomassa lasten hyvinvointia. Mutta siitä huolimatta ei edes Suomi ole täydellinen paikka lapsille. On perheitä, joissa on esimerkiksi alkoholistivanhemmat tai muuten turvaton olla.

Vanhemmat eivät saata olla kykeneviä huolehtimaan lapsista esimerkiksi mielenterveydellisistä syistä. Vaikkapa masennusta sairastava äiti ei välttämättä tunnista lapsen tarpeita, tai osaa tulkita lasta. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla vanhemmuuden este. Mielestäni olisi fiksua tarjota kaikille vanhemmille ja esimerkiksi odottaville äideille ilmainen terapiajakso.

Koulun lisäksi myös turvallinen lapsuus antaa mahdollisuuksia aikuisiälle. Jos olet lapsena kokenut itsesi hyväksytyksi ja olosi turvalliseksi ja välitetyksi, sillä on varmasti positiivinen vaikutus mielenterveyteesi pitkälle tulevaisuuteenkin. ”Turva” ei tarkoita vain sitä, ettei ole väkivallan uhkaa. Turvallinen ilmapiiri on silloin, kun kaikki ovat sovussa. Vanhempien pitäisi olla tasapainoisia aikuisia, jotka miettivät aina lapsen etua ja hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on. Toki vanhemmatkin tekevät virheitä, eikä aina jaksa olla rauhallinen ja kärsivällinen lapsen kanssa. Se on vain inhimillistä, ja lapselta voi silloin pyytää anteeksi, kun on sanonut tai tehnyt jotain väärin. Lapsi itse rakastaa aina vanhempiaan, ovat he millaisia tahansa, vaikka heillä olisi huono päivä tai hetki. Muista siis antaa lapsellesi sama takaisin ja kertoa rakastavasi häntä.
Eevastiina Perkkiö
kirjoittaja oli 9. luokan TET-harjoittelussa Kotiseutu-uutisissa