Mitä saimaannorpat puuhailevat nyt?

Jouni Koskela

KOLUMNI Saimaannorppia näkee pääasiassa sulanveden aikaan, mutta moni norpan elämälle keskeisistä tapahtumista sijoittuu keskelle talvea ja tapahtuu jään alla, ihmiskatseilta piilossa.

Syksystä lähtien norpat varautuvat talveen syömällä tavallista enemmän. Norpat kerryttävät hylkeille ominaista ihonalaista rasvakerrosta eli traania, jonka avulla ne selviävät talven kylmyydestä. Moni norppanaaras on erityisen pyöreässä kunnossa, sillä emot syövät kahden edestä valmistautuessaan synnyttämään talven keskellä. Nestorinpäivän eli 26. helmikuuta aikoihin norppaemo synnyttää kuutin lumipesän suojiin. Kun synnytyksestä on kulunut kolmisen viikkoa, naaraat ovat jo valmiita parittelemaan uudelleen.

Emot imettävät kuuttejaan rasvaisella maidolla helmi-huhtikuussa lumipesän kätköissä. Tämä on tärkeää aikaa kuuteille, joiden ainoa tehtävä nyt on kasvaa. Onnistunut imetys vaatii kuitenkin rikkumatonta rauhaa, sillä emot ja kuutit ovat hyvin herkkiä ulkomaailman häiriöille.  Toistuvat imetyksen keskeytykset voivat johtaa siihen, ettei kuutti ehdi kerryttää riittävästi traania ennen toukokuussa tapahtuvaa vieroitusta.

Vaikka kuutti pystyy sukeltamaan jo pienestä pitäen, ei se mielellään pulahda veteen. Kuutti laajentaa emon kaivamaa onkaloa joko leikin vuoksi tai vaiston ohjaamana kaivamalla käytäviä eri suuntiin. Useasta onkalosta on hyötyä pakopaikkana, jos kettu tai muu petoeläin yhyttää kuutin olinpaikan.

Tärkein nyrkkisääntö norpan talviaikaisen rauhan turvaamiseksi on välttää liikkumista luodon ja niemien rantojen tuntumassa, olitpa liikkeellä moottorikelkalla, mönkijällä, suksilla tai jalan. Näin voit olla varma, ettet tule vahingossa häirinneeksi norpan imetysrauhaa. Myös koira on syytä pitää jäällä liikkuessa kytkettynä tai muuten ulottuvilla, jottei se pääsisi kaivelemaan kinoksia. Vaikka karvakuono itse ei tekisi kuutille pahaa, voi kettu löytää pesälle koiran jäljissä. Olemmekin koostaneet nettisivuilta löytyvän esitteen, miten vältyt häiritsemästä norppaa.
Jouni Koskela, suojelubiologi 
Sonia González López, viestintäasiantuntija
Etelä-Savon Ely-keskus 

Jaa:

Facebook