Kyllä leskirouva tietää, pitääkö tyytyä lahjattomuuteen?
KOLUMNI Kyllä Leskirouva muistaa kuplivan ilon tunteen jo lapsuudesta, kun joulupukin jättämä pieni tai suuri lahjakasa oli edessä. Malttamaton tunne, kun kaikki salaperäiset paketit olivat käsillä ja sai miettiä, mistä aloittaa avaamisen – se on osa joulun suurta salaisuutta.
Leskirouva ei missään nimessä ole ylitse menevän yltäkylläisyyden kannalla, mutta jokaisen pitää saada nauttia pienistä elämää sulostuttavista yllätyksistä. Tarpeeseen tulevat ja hyödylliset lahjat ovat ehdottoman oikea ohjenuora, mutta silti: jokaiselle jotakin.
Vaikka Leskirouva ei olekaan mikään muinaisjäänne (on vain elänyt kauan), niin muistoissa ovat ne joulut, jolloin tarpeellinenkin tuntui hyvältä lahjalta. Uudet sukset, villasukat tai yöpaita ovat hyviä paketoitavia tänäkin päivänä. Ekologisuuden ja oman mielenrauhan nimissä kannattaa pidättäytyä turhasta krääsästä, mutta tarvitsevathan lapset esimerkiksi leluja! Aikuisten leluihin Leskirouva ei tässä jutussa ota kantaa.
Kuva ei muuten ole viime joululta, vaan aivan eilen napattu, sillä armoitettuna jouluttajana Leskirouva on jo hukkunut lahjavuoreen. Ei itselle tulleita, vaan toisille hankittuja. Muistanette Leskirouvan pääperiaatteen antamisen suuresta ilosta. Miten ihanaa on ilahduttaa muita ihmisiä! Kaikki nämä runsaat paketit ovat tarkasti saajilleen harkittuja.
On tämä suomen kieli muuten melkoinen, sillä lahjattomuus voi myös tarkoittaa ihmistä, jolla ei ole joitain ominaisuuksia. Leskirouva esimerkiksi on teknisesti aivan lahjaton, mutta siihen on onneksi löytynyt apuja monessa muodossa. Otapa tästä vinkki aineettomien lahjojen yllätyspaketeista! Lupauslappu, jossa juuri tietyt lahjat ja lahjakkuudet omaava henkilö asettuu käytettäväksi avuntarpeen hetkellä, on erinomainen joulutervehdys.
Leskirouva