Samoilua metsässä

KOLUMNI Koivikko. Tulen pellolle – pellolle, joka on ollut peltona 45 vuotta sitten. Täällä kasvaa nyt isoja koivuja.

Tänään samoilen Zorro-koirani kanssa metsässä. Yritän pinnistellä, etten ajattele motteja, kuutiometrejä, tukkeja, kuituja enkä metsänhoitotoimia. Zorro on jackrussellinterrieri, vähän yli vuoden vanha – ääntä pitävät linnut eivät meistä häiriinny.  Katson metsän pohjaa; ahomansikoita, kesällä niitä syödään suoraan metsästä.

Vaihdan paikkaa, otamme suunnaksi syvemmät metsät.  Silloin otetaan mukaan älykännykkä, kartta ja kompassi. Nyt olemme lähiseuduilla, otamme mukaan  suuntavaiston. Suuntavaisto kannattaa kyllä ottaa joka metsäreissulle; marjaan tai samoilemaan.

Russeli löysi kannon, joka onkin hyvä tarkistaa, onko siellä hiiriä tai peltomyyrä – ei löytynyt. Otamme suunnan lähteelle. Siitä on otettu vettä talon lehmille ja talousvesi. Näkyy paljon mustikan kukkia, pölyttäjiä, muurahaisia ja sammalta. Aukon reunoilla on kaatuneita puunrunkoja; lahopuuta tulee lisää. Metsän pohjassa on myös käpyjä, oravanmarjaa ja seinäsammalta. Siirrytään eteenpäin – löytyy valoisaa männikköä synkän kuusikon jälkeen.

Onneksi Zorro ei huomannut tuoreita hirven jätöksiä – viime kesänä tuli shamppoopesu mustikkareissun jälkeen. Sitten kosteampia painanteita, rahkasammal viihtyy siellä. Noustaan karumpaan maastoon, kivikkoiseen männikköön ja sieltä polku johtaa vanhojen asumusten läpi. Nyt näkyy jo puolukan varpuja – ja mikä rauha.

Oijoi, meinasi keppi hyökätä koiran kimppuun. Onneksi vanhat kivikaivot on sorrutettu. Lakkasuo onkin oikealla. Se on ollut naapureiden kanssa kilpajuoksua, niin pieni on lakkasuo.

Nousemme mäkeä ylöspäin. Siellä on solakoita ja pitkiä mäntyjä. Pinnistelen, etten kerro, mitä tuotteita niistä pystyy tekemään. Latva kohti taivaita kurkottelee – onko pystyssä vielä 400 vuoden päästä?

Metsässä samoilu avaa kaikki aistit, kun seuraa luonnon vilinää, ylittää ryteiköitä, kaatuneita runkoja, ojia ja kosteikoita. Lähestymme kotia. 

Loppumatkan olemme Zorron kanssa ihan ”flowssa”; kuljemme  ja olemme yhtä luonnon kanssa – tässä ja nyt.

Sakari Tikka

metsänhoitaja, Leppilampi