Murehtimisesta myötätuntoon

KOLUMNI Voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta? Tuskin. Elämä on aina arvaamatonta, mutta on jo paljon, jos illalla nukkumaan mennessään ei tarvitse pelätä, että omaan taloon tai läheisten asumukseen osuu ohjus tai tappava lennokki. Vielä jokin aika sitten ajatus olisi tuntunut monesta eurooppalaisesta etäiseltä. Mutta Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan kaksi vuotta sitten toi

Hulluhan se paremman teköö kuin taitaa

KOLUMNI Kansallisarkiston Joensuun toimipistettä uhkaa lakkautus säästösyistä. Se olisi taas yksi harmillinen menetys Pohjois-Karjalalle ja koko Itä-Suomelle. Vaikka arkistoitua aineistoa on muutettu paljon digitaaliseen muotoon, on suurinta osaa tarkasteltava yhä paikan päällä tutkijasalissa. Sinne saa tilattua materiaalia myös muista toimipisteistä.

Maltilla ja viikatteella

KOLUMNI Katsoin aamuna muutamana harakkapesueen puuhailua pihalla. Mitä ne oikein tekivät? No, herkuttelivat pahamaineisilla lehtokotiloilla. Sosiaalisen median puutarharyhmissä harakoita usein manaillaan – ne kun syövät mansikat ja pitävät pahaa räkätystä – muttei sentään yhtä paljon kuin kotiloita.

Valoa ja varautumista

KOLUMNI Edesmennyt isäni vietti lapsuutensa 30–40-luvulla Liperin Kiiessalossa. Pientilalla ei pihavalaistusta ollut ja hän tapasikin muistella turhauttavaa pimeässä tuhraamista. Niinpä kun 90-luvulla myyntiin alkoi tulla todella tehokkaita ulkovalaisimia, isä hankki sellaisen kesäpaikkamme pihaan. Lyhdyn loiste näkyi rantapuuston läpi kauas järvelle. Ja kun saunalta tuli polkua pitkin pihalle, oli katse suunnattava poispäin valosta, muuten sokaistui. Mutta

Ollaan ihmisiksi

KOLUMNI Kun Putinin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, se hylkäsi kaikki kansainvälisen turvallisuuspolitiikan kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt. Jännitteet Venäjän suhteessa muuhun maailmaan olivat kasvaneet varsinkin Krimin valtauksen jälkeen. Mutta tilanteen kärjistymisen nopeus ja tapa yllätti kaikki. Mitä on tulossa, sitä ei kukaan tällä hetkellä tiedä.

Jaana Tarkkoselle Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki

Liperi-Seuran 60-vuotisjuhlassa sunnuntaina jaettiin ansaittua tunnustusta. Seuran sihteeri Jaana Tarkkonen vastaanotti Kotiseutuliiton kultaisen ansiomerkin, joka voidaan myöntää pitkään ja ansiokkaasti kotiseututyöhön osallistuneelle henkilölle.

Aineen ja hengen viljelemistä

KOLUMNI Sanalla ”kotiseututyö” on juhlava, topeliaanisen isänmaallinen kaiku. Ei ihme, koska kansallisromantiikan kasvualustasta se on alkujaan itänytkin. Eri alueiden kulttuuriperintöä haluttiin vaalia suomalaisuuden hengessä. Myöhemmin mukaan liittyivät matkailun edistämisen ja kotiseudun tunnetuksi tekemisen tavoitteet. 

Kati Parppein luennolta: Liperi maailmansotien välissä

Suomi oli itsenäistynyt, sisällissota ohi, eikä tulevista sotavuosista ollut vielä tietoa. Liperissä – kuten koko nuoressa valtiossa – uskottiin 1920- ja 30-luvuilla tulevaisuuden tuovan edistystä ja muuta hyvää.

Toukokuun tähkät ja jättilantut

Vuoden vaihtuessa tavataan pysähtyä katsomaan sekä taakse- että eteenpäin. Mitä vei ja toi mennyt vuosi, mitä tuonee tuleva. Toisinaan on kiinnostavaa tehdä hieman pidempi loikka, vaikkapa sadan vuoden takaisiin aikoihin. Millaiselta näytti Liperin vuosi 1920 sanomalehtien sivuilla?

Muutos näkyy ja tuntuu

Ilmastonmuutos on ollut nyt paljon esillä, kun tutkijat lukivat maailmalle madonluvut aiheesta. Harvassa alkavat olla ne, jotka tyystin kieltäytyvät uskomasta moiseen ilmiöön. Moni toki vielä inttää siitä, onko ihmisen toimilla vaikutusta asiaan. Samaten kipakat pakkasjaksot innoittavat yhä irvailuun ilmaston lämpenemisestä. Jälkimmäiseen vastataan usein – ja aiheellisesti – muistuttamalla, että sää ja ilmasto ovat kaksi eri