Valoa ja varautumista

KOLUMNI Edesmennyt isäni vietti lapsuutensa 30–40-luvulla Liperin Kiiessalossa. Pientilalla ei pihavalaistusta ollut ja hän tapasikin muistella turhauttavaa pimeässä tuhraamista. Niinpä kun 90-luvulla myyntiin alkoi tulla todella tehokkaita ulkovalaisimia, isä hankki sellaisen kesäpaikkamme pihaan. Lyhdyn loiste näkyi rantapuuston läpi kauas järvelle. Ja kun saunalta tuli polkua pitkin pihalle, oli katse suunnattava poispäin valosta, muuten sokaistui. Mutta ainakaan ei ollut enää pimeää.

Maaseudulla pimeys on lumettomaan kaamosaikaan sakeaa. Sen saa tuta, jos otsalampusta loppuu yty lenkillä tai sähköt katkeavat illalla kesken lempidekkarin. Haja-asutusalueen asukkaille ajoittainen valottomuus onkin tuttua ja sen kanssa osataan toimia. Mutta kun marrasmyrsky taannoin räpsytteli sähköjä taajamia myöten, oli hetken täydellinen pimeys hyvä muistutus varautumisesta katkoihin myös asutuskeskuksissa. Niitä saattaa tänä talvena osua yhä useampaan talouteen – joko suunnitellusti tai myrskyjen tai kiusanteon takia. 

Viisasta on siis järjestää saataville varavalaistusta: mielellään paristokäyttöinen tasku- tai otsalamppu ja kynttilöitä (led-vaihtoehdot ovat paloturvallisiakin). Saatavilla olo ei tarkoita eteisen kaapin ylähyllyä, minne ei yletä ilman keittiöjakkaraa, vaan turvallisesti käsikopelolla löydettävää säilytyspaikkaa. Myös yksin asuvien iäkkäiden läheisten osalta tilanne on hyvä tarkistaa. Löytyykö vaihtoehtoinen valonlähde helposti sähkökatkon yllättäessä? Jos liikkuminen on muutenkin huonoa, pimeässä kompuroiminen lisää loukkaantumisriskiä.

Samalla, kun järjestää valoasiat kuntoon, voi miettiä poikkeustilanteisiin varautumista muutenkin. Entä jos sähkökatko tai muu häiriötilanne kestäisikin vuorokausia tuntien sijaan? Viranomaisten ohjeistus kuuluu, että kotona olisi hyvä selviytyä tarvittaessa kolme vuorokautta itsenäisesti. Se tarkoittaa, että saatavilla tulisi olla riittävästi lääkkeitä, vettä, ruokaa – ihmisille ja lemmikeille – sekä lämmikettä. Paristokäyttöinen radio ei maksa paljon, mutta siitä voi tiukan paikan tullen olla suuri hyöty. Samoin kuin retkikeittimestä, jos esimerkiksi puuhellaa ei ole. 

Varautuminen on vähän niin kuin vakuutus. Kummankin osalta oletetaan ja toivotaan, ettei niitä tarvita. Mutta jos tilanne tulee eteen, asian hoitaminen on auttamatta myöhäistä. Viranomaisten kokoamia varautumisohjeita löytyy verkosta sivustolta 72tuntia.fi, mutta maalaisjärjellä ja normaalilla ennakoinnillakin pärjää pitkälle. Myös taajamissa.