Miinusta ja plussaa

Valtakunnallisen hulinan keskellä paikallisella yritysrintamalla tapahtuu uutta, hyvää ja vähän huonoakin. Ylämyllyn tuore yritysratkaisu sijoittuu yllätysluokkaan. Palveluyritys on asiakkaidensa peili. Jos asiakkaat eivät siihen riittävästi vilkaise, peili rupeaa säröilemään ja saattaa jopa kokonaan kadota. Joka ainoan peilin rikkoutuminen tai katoaminen on menetys vähintään lähiympäristölleen ja sen ihmisille. Jos palveluja ei käytä, ei kannata huudella peräänkään.

Miten auttaisi?

Lienenkö ollut pienikin tyttönen, kun isäni, muistelen, tokaisi minulle vallan hyvän elämänohjeen: ”Rikas ei ole se, jolla on paljon, vaan se, jolta puuttuu vähän”. Ehkäpä tämä on kasvattanut elämänvarrella minussa tyytyväisyyttä vähempään.

Kun kesätoimittaja sai onnenpotkut

Keltaiset lehdet, ulvova tuuli ja syyssateen kirpeä ropaus. On taas koittanut aika Eemelin siivota työpöytänsä, kerätä muistiinpanonsa ja tallustella matkoihinsa. Kulunut suvi oli allekirjoittaneella kolmas Kotiseutu-uutisten leivissä. Eiköhän siis ryhdytä melankolisiksi ja muistella hetki menneitä. Taipaleeni Liperissä alkoi keväällä 2013. Puolivuotinen harjoittelujaksoni Karjalaisella lähestyi loppuaan, ja hain kesätöitä enemmän tai vähemmän epätoivoisesti maakunnan eri lehdistä.

Sokkelia rakentamassa

Jalkapallon harrastamisen vakavuuskertoimesta on nyt puhe: Onko siinä lapselle riittävästi liikuntaharrastamista, jos kerran viikossa kimpoaa kentälle, pelailee sen aikaa kun naurattaa ja sitten lähtee mamman luokse? Vai tulisiko kentälle sittenkin suoria kuusi kertaa viikossa ja nauttia sinisenä möykkäävän valmentajan kohteliaisuudet päälle? Jos tähän vakavan sorttiseen kysymykseen olisikin helppo vastaus, niin en varmaan sitäkään keksisi.

Ihana, kamala karhunmetsästys

Karhua ei suotta kutsuta metsän kuninkaaksi. Otso kun nostattaa ihmisissä suuria tunteita, niin elävänä kuin kuolleenakin. Viime viikon aviisissa tulin vihjailleeksi jotain siihen suuntaan, että marja- ja sienimetsällä sykettäni ei nostata yksinomaan reipas luonnossa liikuskelu – enkä välttämättä ole ainoa, jonka ihokarvat nousevat pystyyn jo karhujen olemassaolon tähden.

Mielipiteet muuttuvat – takinkääntöä ja tuuliaukkoja

Monesti ajattelemme, että kaikki mistä keskustelemme on uutta. Minäkin olen ajatellut, että uutta tai ainakin vähemmän kuin sata vuotta vanhaa, on keskustelu maaseudun ja haja-asutusalueiden asuttuna pitämisestä.

Elämme yli varojemme

Tänään vietetään maailman ylikulutuspäivää. Koko loppuvuoden ajan kulutamme yli varojemme. Maapallon vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on käytetty tammi-elokuun aikana.  Huomenna kaatuva puu on liikaa, ja tästä eteenpäin ylikuluttaminen jatkuu vuoden viimeiset neljä ja puoli kuukautta. WWF muistuttaa, että ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta. 15 vuodessa ajankohta on siirtynyt parikin kuukautta aiemmaksi. Mikään ei riitä ihmisille. Maapallo

Mustikkakulttuuria

Samalla kun valtakunnallisesti käydään voimakasta keskustelua monikulttuurisuudesta, on paikallisesti lähinnä thaimaalaisten marjanpoimijoiden marssi ”meidän” marjapaikoillemme nostattanut voimakkaita tunteita. Erityisesti Rääkkylässä on paikallinen väki noussut takajaloilleen. Tässäkin asiassa on vähintään kaksi puolta. Kotinsa pihapiiristä tai tutuilta lähialueilta talven marjansa keränneet kokevat ulkomailta tulevien poimijoiden tulon haitalliseksi, jopa oikeuksia loukkaavaksi. Kodin lähipiiri halutaan pitää koskemattomana yhtä lailla

Suut makiaksi metsässä

Ahomansikasta se alkoi jo viime viikolla: ensimmäiset oireet ilmaantuivat, vaikka huippusesonki ei ole vielä alkanutkaan. Nyt on kytättävä tarkasti, milloin otetaan poimuri ja sanko hyppysiin, ja kun marjastuskausi kerran alkaa taas, ei vapaa-aikaa ole lainkaan joutilaana oleilla moneen viikkoon. Parhaat apajat on koluttava ensimmäisenä, ettei joku muu sinne ennätä. Metsässä ollaan niin kauan kuin näkee

Kesämummon seikkailuja

Viimeinkin on nähty oikea lämmin kesäpäivä. Aamu näytti jo auringon ensisäteitä, eikä terassin lattia ollut märkä. Kun laittoi nokkansa oven raosta, kesän tuoksu tuntui ihan entiseltä. Sellaiselta kuin kesät ennen tuoksuivat. Lapsuuskodilta, yöllä niitetyltä heinältä, kuivuvien vastojen lempeältä vihreältä ja aitan rappujen keloontuneilta laudoilta.