Mistä kustille ja patelle töitä?

Kusti polkee, nakkaa sanomalehden laatikkoon ja jatkaa matkaansa seuraavan laatikkorivin tykö. Näin sitä on ollut tapana tehdä. Vaan ei enää tulevaisuudessa. Postiala on suuren murroksen kuorissa. Mikä on postipaten työnkuva jatkossa?

Puut ja kunta

Missä tahansa vanhoilla kulttuuriseuduilla vieraillessa näet vanhoja puita. Jopa Rääkkylässä. Vanhoissa on aina vikoja. Niihin vikoihin ne eivät välttämättä sorru. Puutkaan. Huolestuneena uutisia olen lukenut Rääkkylän Paksuniementien varren koivujen ja Musiikkitalon kuusien eliminoinnista.

Tulevaisuutta liikuttamaan

Viime viikon Kotiseutu-uutisissa esitelty Pohjois-Karjalan Liikunnan tutkimus kuntien panostuksesta liikuntaan, antaa aiheen Liperin tilan vakavaan pohdiskeluun, huolestumiseenkin. Sen perusteella Liperi ei sijoitu Pohjois-Karjalan liikuntaystävällisimpien kuntien joukkoon. Tulokset synnyttävät kuvan lyhytjänteisestä päätöksenteosta, jossa pitkäjänteisyys häviää hetken ratkaisuille.

Kuka saa sanoa ja mitä?

Tuttu tilanne toimittajan arjesta: Tiedustelen jotain asiaa tai mielipidettä yrityksen työntekijältä. Tuomio on tyly – hänellä ei lupaa kommentoida toimittajalle mistään mitään. Kenellä Suomessa on lupa lausua omia ajatuksiaan ääneen? Viime viikolla vietetyn sananvapausviikon kunniaksi haluaisin muistuttaa, että oikeus ilmasta mielipiteensä on turvattu laissa.

Julkiset päätökset nettiin

Onko kahdeksan viikkoa kohtuullinen aika? Rääkkylän kunnanhallitus totesi maanantain kokouksessaan, että kunta pistää nettiin esityslistat, pöytäkirjat sekä niiden liitteet viimeistään kohtuullisessa ajassa. Rääkkylän kunnan päätöksenteosta vuosien ajan raportoineena voin vakuuttaa, että hyvinkin usein itse asian sisältävät liitteet loistavat netissä poissaolollaan ja pöytäkirjoja saa jonottaa päiviä tai jopa viikkoja.

Haaste Ylämyllyllä

Kuntasanastossa, ja monessa muussakin yhteydessä, ongelmista on tullut muutamassa vuodessa haasteita. Kukapa niitä ongelmia vastaan haluaisi taistella, mutta haasteisiin vastaaminen tuntuu paljon mukavammalta. Sanassa on selvästi positiivinen sointi. Ylämyllyllä ollaan tällä kertaa oikeasti positiivisen haasteen edessä. Taajaman kannalta keskeiselle alueelle on raivattu rakennuspaikka, josta toivotaan ihan oikeasti uutta keskustaa koko taajamaan.

Mistä meidät tunnetaan

Eri puolilta Suomea saman pöydän ääreen sattumanvaraisesti päätynyt seurue esittäytyy. Kun tulee liperiläisten vuoro, kehäkolmosen kulmilla asuvien ensimmäinen kommentti kuuluu: Sehän on jossain siellä Pohjois-Pohjanmaalla, eikös vaan? Kun ollaan paikannuttu Pohjois-Karjalaan, keskisuomalaiset muistelevat nähneensä Liperin nimen jossain Joensuun lähellä kaupunkiin sukuloimaan mennessään, hämäläiset (kuntasektorilla työskentelevät) kysyvät, joko kunnalliselämän kärhämät ovat siellä rauhoittuneet.

Porukalla parempi?

”Voisinko mie sitten lukea sen jutun, ennen kuin laitat sen lehteen,” haastateltavat toisinaan kysyvät. Mihin me toimittajat vastaamme, että tottahan se onnistuu, sähköpostin avulla varsin vaivatta. Saatamme jopa ladella perään lauseita asiatietojen tarkistamisen tärkeydestä ja väärinymmärrysten välttämisestä. Ja puhumme ainakin osittain totta.

Töissä lähes palkatta, joka päivä

Olisitko valmis tekemään töitä 60 sentin tuntipalkalla pari tuhatta tuntia vuodessa? Myös öisin ja pyhäpäivinä? Sunnuntaikorvauksista, lomarahoista ja ylitöistä on puhuttu viime viikkoina paljon, mutta yksi ammattiryhmä on ollut hiljaa, nimittäin maataloustuottajat. Ahdinko alkutuotannon parissa alkaa olla niin suurta, ettei kukaan jaksa siitä enää meteliä pitää.

Leipälauantai kutsuu

Vuosien myötä Leipäpäivästä on kehittynyt kunnan ykköstapahtuma. Ovet ovat avoinna tuhansille kävijöille nyt Liperin juhlavuotena. Leipä, usein juuri rukiinen, on ollut liperiläisen ja monen muun maaseutupaikkakuntalaisen perusevästä kauemminkin kuin tuon juhlittavan 140 vuotta.