Kusti polkee, nakkaa sanomalehden laatikkoon ja jatkaa matkaansa seuraavan laatikkorivin tykö. Näin sitä on ollut tapana tehdä. Vaan ei enää tulevaisuudessa. Postiala on suuren murroksen kuorissa. Mikä on postipaten työnkuva jatkossa?

Viime viikon Kotiseutu-uutisissa esitelty Pohjois-Karjalan Liikunnan tutkimus kuntien panostuksesta liikuntaan, antaa aiheen Liperin tilan vakavaan pohdiskeluun, huolestumiseenkin. Sen perusteella Liperi ei sijoitu Pohjois-Karjalan liikuntaystävällisimpien kuntien joukkoon. Tulokset synnyttävät kuvan lyhytjänteisestä päätöksenteosta, jossa pitkäjänteisyys häviää hetken ratkaisuille.

Onko kahdeksan viikkoa kohtuullinen aika? Rääkkylän kunnanhallitus totesi maanantain kokouksessaan, että kunta pistää nettiin esityslistat, pöytäkirjat sekä niiden liitteet viimeistään kohtuullisessa ajassa. Rääkkylän kunnan päätöksenteosta vuosien ajan raportoineena voin vakuuttaa, että hyvinkin usein itse asian sisältävät liitteet loistavat netissä poissaolollaan ja pöytäkirjoja saa jonottaa päiviä tai jopa viikkoja.

Eri puolilta Suomea saman pöydän ääreen sattumanvaraisesti päätynyt seurue esittäytyy. Kun tulee liperiläisten vuoro, kehäkolmosen kulmilla asuvien ensimmäinen kommentti kuuluu: Sehän on jossain siellä Pohjois-Pohjanmaalla, eikös vaan? Kun ollaan paikannuttu Pohjois-Karjalaan, keskisuomalaiset muistelevat nähneensä Liperin nimen jossain Joensuun lähellä kaupunkiin sukuloimaan mennessään, hämäläiset (kuntasektorilla työskentelevät) kysyvät, joko kunnalliselämän kärhämät ovat siellä rauhoittuneet.

Olisitko valmis tekemään töitä 60 sentin tuntipalkalla pari tuhatta tuntia vuodessa? Myös öisin ja pyhäpäivinä? Sunnuntaikorvauksista, lomarahoista ja ylitöistä on puhuttu viime viikkoina paljon, mutta yksi ammattiryhmä on ollut hiljaa, nimittäin maataloustuottajat. Ahdinko alkutuotannon parissa alkaa olla niin suurta, ettei kukaan jaksa siitä enää meteliä pitää.