KOLUMNI Pieni musta koira töpöttelee kohti Heposelän rannalla sijaitsevan kesämökin laituria. Se on autuaan tietämätön siitä, että hänen lutuiseksi luokiteltava naamansa koristaa tuhansien kirjojen kansia ympäri maailman. Julkisuuden kirot eivät vaivaa perheemme nelijalkaista jäsentä.

KESÄKOLUMNI ”Taipaleenjoki, Tuonelanjoki – niin äiti lauloi ja lapset pirtissä hoki, kun suvi saapui ja suvi hiipui, mut isä vain yhä viipyi.”

KESÄKOLUMNI Ensimmäisenä mieleeni tulivat lapsuuden ja nuoruuden kesätyöt. Alakouluikäisenä minun kesiini liittyivät mansikoiden keruu ja puutarhan hoito. Elävänä palasi mieleeni isän ruokatunnille kotiin tulo ja huudahdus: ”Ei ole mansikoita vielä kerätty” tai ”siellä ne räksät syövät meidän ensi talven satoa”. Ja, miksi ei oltu kerätty? Olimme kovin aamu-unisia siskoni kanssa.

KOLUMNI Usein kuulen oman ikäisiltäni, kuinka koulu on turhaa tai olisi parempaakin tekemistä kuin käydä koulussa. En itsekään aina jaksa lähteä kouluun aikaisin aamusta, ja koulu on välillä todella stressaavaa. Olen silti sitä mieltä, että koulu on hyvä asia. Me suomalaiset olemme onnekkaita, sillä saamme käydä ilmaiseksi nykyään jopa toisen asteen. Koulussa käyminen on mielestäni

On helppoa tulla sokeaksi liian lähellä oleville asioille. Kun on ikänsä pyörinyt Siikakoskella, leikannut loputtomalta tuntuvan määrän ruohoa, raivannut heti uudelleen rehottamaan ryöpsähtäviä pusikoita, korjaillut rapistumiskierteessä viihtyviä rakennuksia, köhinyt savusaunan lämmityksessä ja kalansavustuksessa tai pyydystänyt hellyttävän ilkikurisia lampaita, miljöö, olipa se kuinka hieno tahansa, ei aina jaksa sytyttää. Joskus on ilmennyt tarvetta tietoisesti vältellä koko