Lähi-itä palaa liekeissä. Viimeisen kuukauden aikana sotatoimia on käyty ainakin kahdentoista valtion alueella. Suursota uhkaa jo maailman rauhaa. Moni kysyy, eikö vihanpito lopu koskaan?

Ihmeellisesti menevät asiat. Joku sanoisi sattumaksi, minä sanon kohtalon sanelemiksi reiteiksi, joilla jokaisella on tarkoitus. Se voi olla pinnassa tai niin syvällä, ettei sitä näe heti eikä hetkenkään päästä.

KIRJAVINKKI Kirjaston toteuttaman lukuvinkin kirjoitti tällä kertaa lasten ja nuorten kirjastonhoitaja Camilla Böök. Moni kauhistuisi, miten vähän klassikoita hän on lukenut.

KOLUMNI Pieni musta koira töpöttelee kohti Heposelän rannalla sijaitsevan kesämökin laituria. Se on autuaan tietämätön siitä, että hänen lutuiseksi luokiteltava naamansa koristaa tuhansien kirjojen kansia ympäri maailman. Julkisuuden kirot eivät vaivaa perheemme nelijalkaista jäsentä.

KESÄKOLUMNI ”Taipaleenjoki, Tuonelanjoki – niin äiti lauloi ja lapset pirtissä hoki, kun suvi saapui ja suvi hiipui, mut isä vain yhä viipyi.”

KESÄKOLUMNI Ensimmäisenä mieleeni tulivat lapsuuden ja nuoruuden kesätyöt. Alakouluikäisenä minun kesiini liittyivät mansikoiden keruu ja puutarhan hoito. Elävänä palasi mieleeni isän ruokatunnille kotiin tulo ja huudahdus: ”Ei ole mansikoita vielä kerätty” tai ”siellä ne räksät syövät meidän ensi talven satoa”. Ja, miksi ei oltu kerätty? Olimme kovin aamu-unisia siskoni kanssa.

KOLUMNI Usein kuulen oman ikäisiltäni, kuinka koulu on turhaa tai olisi parempaakin tekemistä kuin käydä koulussa. En itsekään aina jaksa lähteä kouluun aikaisin aamusta, ja koulu on välillä todella stressaavaa. Olen silti sitä mieltä, että koulu on hyvä asia. Me suomalaiset olemme onnekkaita, sillä saamme käydä ilmaiseksi nykyään jopa toisen asteen. Koulussa käyminen on mielestäni

On helppoa tulla sokeaksi liian lähellä oleville asioille. Kun on ikänsä pyörinyt Siikakoskella, leikannut loputtomalta tuntuvan määrän ruohoa, raivannut heti uudelleen rehottamaan ryöpsähtäviä pusikoita, korjaillut rapistumiskierteessä viihtyviä rakennuksia, köhinyt savusaunan lämmityksessä ja kalansavustuksessa tai pyydystänyt hellyttävän ilkikurisia lampaita, miljöö, olipa se kuinka hieno tahansa, ei aina jaksa sytyttää. Joskus on ilmennyt tarvetta tietoisesti vältellä koko

KOLUMNI Tutkijan ja tietokirjailijan tähtihetkiä on avata painotalon pahvilaatikko ja hypistellä uunituoretta kirjaa. Sähköistyvässä maailmassa omien tuotosten näkeminen paperille painettuna on nimittäin entistä harvinaisempaa. Viime viikolla ilmestynyt Baarikierros – Pohjoiskarjalaista ravintolahistoriaa soi meille kirjan toimittajille, Jenni Merovuolle, Sanna Joskalle ja Alina Kuusistolle, tämän kokemuksen.

KOLUMNI Suomi on yhdistysten maa. Eikä Liperi tee poikkeusta. Tällä hetkellä yhdistysrekisteristä löytyy 201 liperiläisyhdistystä. Joukkoon mahtuu monialaista, värikästä ja aktiivista toimintaa sekä syviä juuria. Varmasti myös uinuvia seuroja, mutta uusiakin yhdistyksiä liperiläiset ovat perustaneet tänä vuonna jo seitsemän kappaletta.

Kyllä Leskirouva luulee tietävänsä tämän mystisen kysymyksen sisällöksi talven runsaine lumineen. Mikä on liikaa – metrinen hanki vai muutama kymmenen senttiä valkoista vaippaa? Kieltämättä Leskirouvalla on vahvaa kokemusta melkoisesta mätöstä, sillä itsellisenä ihmisenä on lumetkin saatava käsiteltyä omin voimin.

KOLUMNI ”Meillä on täällä talvella kylmää ja pimeää.” Tämä hyvin yleinen viesti kuuluu aika usein negatiivisessa sävyssä ihmisten suusta. Ja onhan se pitkään jatkuva pimeys hyvin hankalaa. Mutta voisiko tämä olla meidän valttikortti?

KOLUMNI Kyllä Leskirouva muistaa kuplivan ilon tunteen jo lapsuudesta, kun joulupukin jättämä pieni tai suuri lahjakasa oli edessä. Malttamaton tunne, kun kaikki salaperäiset paketit olivat käsillä ja sai miettiä, mistä aloittaa avaamisen – se on osa joulun suurta salaisuutta.

KOLUMNI Tutjunniemen Erän metsästysmajalle oli tänään, isänpäivänä saapunut hirvipaistille metsästyskauden päättäjäisiin noin 80 henkilöä. Ja yllätys, yllätys hirviporukka oli valmistanut peijaisiin saapuneille hirvipaistit lanttulaatikkoineen, perunoineen, hilloineen ja vielä jälkiruokineen. Hirvipaisti oli todella maukasta ja muhnakkaa! Sitä täytyi santsatakin.

KOLUMNI Aamuherätys soi lauantaina kello 05.00. Jännitys leijuu ilmassa – elämäni ensimmäiseen hirvijahtiin lähtö edessä. Kokoonnumme kello 7.00 Tutjun Saariston Puodilla aamukahvin merkeissä. Jahtipäällikkö Keijo Matilainen tarkistaa metsästyskortit, joihin liittyy muun muassa vakuutusturva metsästyksessä. Samalla hän tarkistaa ampumakokeen ajantasaisuuden.

KOLUMNI Jos on elämässään siinä kohtaa, että on vastuussa vain itsestään ja työstään, miksi ei lähtisi? Työkin hyvällä mallilla ja tunnusluvut kohdallaan. – Hei, sanon itseni irti. Lähden seikkailulle, nyt kun vielä voin. En ole enää liian nuori, enkä vielä liian vanha. Juuri sopivan ikäinen. 55-vuotias.

TERVEHDYS Nuorilla aikuisilla näyttäisi nyt olevan kiinnostuneisuutta muuttaa asumaan maalle tai tehdä kausiluonteisesti työtä ja lomailla maaseudulla. Korona-aika on osaltaan tätä trendiä nopeuttanut. Samoin eläkeiän lähestyessä käynnistyy monilla vapaa-ajan asunnoilla peruskorjaus- ja uusinvestointeja. Vapaa-ajan asunnosta on tullut monelle eläkkeelle siirtyneelle toinen koti.

KULUMNI Auringon valo saa ihmeitä aikaan ja puutarha-asiat alkavat kiinnostaa. Koti-ikkunalla on päässyt ”viherhuumaan” taimikasvatuksella maaliskuun puolivälistä alkaen.

Kun koronavirus levisi Suomessa, koulut suljettiin ja etäkoulu alkoi 18.3.2020. Tämän julistuksen piti jatkua vain neljä viikkoa, mutta koronan jatkuessa se venyi melkein kahteen kuukauteen.

Vuosi sitten moni meistä yrittäjistäkin työskenteli vielä onnellisen tietämättöminä tulevasta ja sen mukana tuomasta muutoksesta. Jouduttiin laivaan, jonka kurssista ei ollut käsitystä ja välillä tuntui, että kova tuuli kaataa koko laivan. Pelot ja epätieto täyttivät ajatukset.