Viinijärvellä asuvan Mauri Timosen kesä kuluu pitkälti kumien päällä, sillä päivittäin mies hyppää polkupyörän selkään ja viilettää ympäri Liperiä. 

Rääkkyläläiseen ruokaperinteeseen kuuluvat maalaispitäjälle ominaisesti oman maan antimet. Oman ryytimaan ja ruoka-aineksia tulvivien metsien saaliita valmistettiin ja valmistetaan edelleenkin monissa tuvissa leivinuunissa, joka antoi pirtin lämmittämisen jälkeen vielä lämpöä patojen ja paistien tekemiseen. – Minun lapsuudessani leivinuunissa tehtiin paljon patoja, paisteja ja laatikoita sekä leipää ja piirakoita, muistelee Sari Kaasinen. Kaasinen on mukana paikallisessa Syyään

Liperistä voi matkailijalle löytyä mielenkiintoisia kohteita, olipahan reissaaja sitten paikallinen tai vähän kauempaa paikkakunnalle vierailulle tullut. – Omat kotikulmat voivat tosiaankin yllättää, Liperin ja Heinäveden yhteisen Lähiruokaretki -ruokamatkailuhankkeen projektikoordinaattori Noora Vuontisvaara muistuttaa.

Roukalahden kesäteatterissa pitkään näytellyt Martti Karvinen ynnäilee, että hänellähän on tänä vuonna juhlavuosi. Hän aloitti kesäteatterissa näyttelemisen vuonna 2003. Aikaisempaa kokemusta näyttelemisestä ei ollut, mutta se ei ole tahtia haitannut.

KESÄKOLUMNI Ensimmäisenä mieleeni tulivat lapsuuden ja nuoruuden kesätyöt. Alakouluikäisenä minun kesiini liittyivät mansikoiden keruu ja puutarhan hoito. Elävänä palasi mieleeni isän ruokatunnille kotiin tulo ja huudahdus: ”Ei ole mansikoita vielä kerätty” tai ”siellä ne räksät syövät meidän ensi talven satoa”. Ja, miksi ei oltu kerätty? Olimme kovin aamu-unisia siskoni kanssa.