Martti Karvisella on taiteilijajuhlavuosi
Roukalahden kesäteatterissa pitkään näytellyt Martti Karvinen ynnäilee, että hänellähän on tänä vuonna juhlavuosi. Hän aloitti kesäteatterissa näyttelemisen vuonna 2003. Aikaisempaa kokemusta näyttelemisestä ei ollut, mutta se ei ole tahtia haitannut.
– Niinhän se tosiaan on, että kaksikymmentä vuotta tulee täyteen. Pari koronavuotta jäi väliin meiltä kaikilta, mutta nythän on menossa minun taiteilijajuhlavuosi, Karvinen nauraa.
Martti Karvinen tuumaa, että hänelle kyse on mukavasta ja mielenkiintoisesta harrastuksesta, jota hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveyttä riittää.
– Ikäähän minulla on 69 vuotta, mutta tarkoitus on jatkaa, kun vain muistan vuorosanat. Se on selvää, että alussa jännitti. En ole ollut aiemmin mukana missään vastaavassa. Taidan olla ainut ryhmässä, jolla ei ole laulutaitoa, enkä kyllä enää opettelisikaan, vaikka olen mukana yhteiskohtauksissa, joissa lauletaan.
Musiikki ja laulu kuuluvat Martti Karvisen mukaan kuitenkin kesäteatteriin. Myös komediallinen ote on paikallaan, vaikka mukana saa olla vakavampaakin pohdittavaa.
Kahden vuosikymmenen aikana Karvinen on tullut tunnetuksi hieman pienemmistä rooleista. Hän sanoo, että se on käynyt hänelle mainiosti, eikä hän edes halua olla päärooleissa.
– Yhden kerran esitin suosituissa maalaiskomedioissa, niitähän tehtiin kuusi kappaletta, kunnanjohtajaa yhdessä päärooleista. Minulle mieluisin rooli on ollut hautausurakoitsija Varma Kylmälehto, sellainen puolihullu roolihahmo, Karvinen selvittää.
Vaihtuvuus paikallaan
Karvisen pitkä mukanaolo näkyy siinä, että näyttelijäkavereissa ei ole enää pitkäaikaisia tuttuja. Seppo Tolvanen lopetti viime kesän jälkeen. Suurin osa tämän kesän näyttelijöistä on ollut mukana vasta vuosia.
– Näyttelijöitä on vaihtunut ja Lauri Jänis tuli Terttu-esityksen ohjaajaksi. On ihan hyvä, että ohjaaja vaihtuu välillä. Se antaa lisää virtaa harjoitteluun. Ohjaajilla on myös erilaisia tapoja. Pidän itse näytelmän osakokonaisuuksien harjoittelemisesta.
– Minulla ei ole olemassa mitään toiveroolia. Olen tyytyväinen siihen mitä sovitaan ja voin esittää sen hyvin.
Martti Karvinen muistelee, joskus näyttämöllä on sattunut vahinkoja. Hänen piti kerran olla näyttämöllä, mutta hän katseli aidanraosta esitystä ja unohti kohtauksen. Siinä oli vuorosanojenkin muistaminen tiukoilla.
– Silloin oli tiukkaa, kun meiltä paloi kotona päärakennus. Sanoin vaimolle, että menen esitykseen, koska voin keskittyä ja unohtaa muut ajatukset.
– Onhan tämä sitovaa, mutta meillä on hieno näyttelijäporukka, jossa on kiva olla mukana. Olen tehnyt myös Kivekkäiden talolla paljon talkoita, mutta niitä olen vähentänyt jo terveyden takia, Martti Karvinen painottaa.