Minulta pyydettiin tähän lehteen juttua Rääkkylä-päivää varten. Tässä muisteluja.
”Miksi lehdissä kirjoitetaan vain kolareista ja rikoksista?” ”Miksi palstoilla puhutaan metsästyksestä?” ”Imagon takia ei negatiivisista asioista saisi kirjoittaa.” Tämän tästä toimittajat, myös Kotsarissa, saavat edellä mainitun tyylistä palautetta juttuaiheiden valinnoista.
Olen vetäissyt ensi henkoseni aprillipäivän aattona vuonna 1952 Liperin vanhassa kunnansairaalassa, jonne ukkini oli hevosella kyydinnyt äitini synnyttämään Ristonkankaalta.
Vielä löytyy välittämisen asennetta, ainakin Ylämyllyntien varrella. Monet jalankulkijatkin ovat huomanneet, että teillä on nyt liukasta. Kävelin yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä pitkin, kun horjahdin liukkaalla.
Marraskuu ei ole maineensa veroinen. Parhaillaan vietettävää kuukautta luonnehditaan usein ankeaksi, väsyttäväksi ja synkäksi – aivan suotta.
Kolmen kunnan yhteinen yrittäjäjuhla edellisenä viikonloppuna Luovin tiloissa Liperissä oli monella tapaa hyvä esimerkki yrittäjien ja yritysten monipuolisesta kirjosta.
Lapsuudessani isänpäivälahja oli aina tietyntyyppinen kova paketti. Syksystä toiseen, ja sama traditio lienee ollut monessa muussakin kodissa niin Rääkkylässä kuin koko Suomessa. Sittemmin nuo aikanaan huonoja arvosteluja keränneet möllärit ovat kuluneet niin minun, ystäväni kuin myös puolisoni käsissä.
Marraskuun alussa Meksikossa juhlitaan kuolleiden päivää. Sen kunniaksi graafikon keittiössä matkataan meksikolaisiin makuihin.
Autoilun suhteen voisi kysyä ihan vakavissaan, että onko jollakin karannut mopo tai auto käsistä. Tarkoitan tällä erilaisia päättäjien pohdintoja ja mietintöjä, joita satelee lähes viikoittain ulos milloin mistäkin tuutista.
Metsien tuottoa korjataan syys- ja lokakuussa monella rintamalla. Yksi näkyvimmistä on viime lauantaina alkanut hirvijahti. Liperissä jahtiin otettiin varaslähtö jo syyskuun puolella, kun kaksi metsästysseuraa käynnisti niin sanotun saarijahdin.