Saimaannorppa on nyt virallisesti oma lajinsa. Kansainvälinen merinisäkästieteellinen seura on hyväksynyt Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen sekä Luonnonvarakeskuksen ja ulkomaalaisten tutkijoiden esittämät perusteet norpan lajiaseman nostamiseksi. Päätös merkitsee, että saimaannorppa ei ole enää norpan alalaji, vaan täysin itsenäinen laji nimeltään Pusa saimensis.

Tänä vuonna Liperin seurakunta järjesti kahdeksan rippileiriä, joista suosituin vei nuoret Etelä-Viroon. Nuorisotyönohjaaja Valtteri Hautasen mukaan rippikoululla on nuoren elämässä yhä vahva merkitys.

Koululaisten käyttämiin bussivuoroihin on tulossa joitakin muutoksia lukuvuoden alkaessa eli 6. elokuuta alkaen.

Hyvän aikaa jatkunut helle koettelee lintuja siinä missä muitakin eläimiä sekä ihmisiä. Helle saa linnut hakeutumaan varjoon ja vähentämään aktiivisuuttaan – linnut liikkuvat aamuisin ja iltaisin enemmän kuin kuumina keski- ja iltapäivän tunteina.

Jari Sallisen luomutilalla Rääkkylän Sangenlahdessa mansikat kypsyvät nyt nopeasti, mutta juuressato antaa vielä tovin odottaa valmistumistaan. Olkoonkin, että ensimmäiset varhaisperunat Sallinen nosti maasta kuluvalla viikolla.

Viinijärven Urheilijoissa pelannut Eeva Karttunen on kutsuttu pesäpallon kunniagalleriaan. Kyseessä on Pesäpalloliiton myöntämä arvokas huomionosoitus – tällä hetkellä kunniagalleriassa on 65 lajin parissa ansioitunutta toimijaa.

Kansaneläkelaitokselta (Kela) voi nyt hakea osittaista hoitorahaa tulevalle syksylle. Osittaista hoitorahaa voi saada 1. tai 2. luokalla olevan lapsen vanhempi, joka tekee töitä 1–30 tuntia viikossa. Tuen saannin edellytyksenä on, että työaikaa on lyhennetty lapsen hoidon vuoksi työnantajan kanssa sovitusti.

Sanomalehtimies ja Kotiseutu-uutisten päätoimittaja Jari Partanen on pian eläkeläinen. Ajatus taitaa hieman vaivata miestä itseään, hän kun tuumaa, ettei tunne itseään lainkaan eläkeläiseksi, saati eläkeikäiseksi.

Vedenjakelu keskeytyy täysin Rääkkylän kirkonkylällä ja Paksuniemessä huomenna keskiviikkona 23. heinäkuuta kello 9 alkaen. Rääkkylän kunnasta arvioidaan, että vesikatko kestää seitsemän tuntia eli kello 16:een asti. Katko voi kuitenkin jäädä arvioitua lyhyemmäksi.

Minne sinä kuulut? Tätä kysymystä tulee harvoin syvällisesti pohtineeksi, niin tärkeä kuin se onkin. On vaivatonta kertoa, millä paikkakunnalla asuu tai missä on syntynyt – ne ovat konkreettisia, yksittäisiä paikkakuntia. Kysymys identiteetistä on sitä vastoin monisyisempi ja toisinaan myös ajassa muuttuva.

Maaseutumuseo Tähkässä komeilee räsymatto, jollaista ei ihan joka päivä näe. Värikkäällä matolla on mittaa huikeat yhdeksän metriä – ja muutama sentti vielä päälle. Poikkeuksellinen on myös tapa, jolla se on tehty. Maton kutomiseen on nimittäin osallistunut kolmisenkymmentä eri ihmistä, joita yhdistää polte käsillä tekemiseen.

Aika tuntuu pysähtyvän Siikakosken myllykahvilassa. On kuin käytettävissä olisi kaikki maailman aika vain olla, siemailla rauhassa kupposellinen kahvia ja mutustella kanelintuoksuista korvapuustia.

Miikkula on pieni maalaiskylä, joka kamppailee olemassaolostaan. Väki on vähentynyt, palvelut ovat kaikonneet yksi toisensa perään ja nyt kyläkaupan kohtalokin on vaakalaudalla. Tarina on turhan tuttu maamme maaseudulla – ja eihän se mikään tarina ole, vaan totisinta totta.

Sinilevää havaittiin alkuviikosta paikoin runsaasti Rääkkylässä ja Liperissä. Esimerkiksi Rääkkylän Pässiniemen havaintopaikalla levää oli maanantaina runsaasti. Sen sijaan Paksuniemen uimarannalla vesi oli levätöntä.

KOLUMNI Tuumaillaanpa tovi suloista suvea Liperissä ja Rääkkylässä. Taajamat heräävät eloon, paikallisten liikkeiden ovet käyvät tavallista tiuhempaan ja erilaiset tapahtumat vilkastuttavat elämänmenoa. Kylät suorastaan sykkivät elämää – mutta vain kesän ajan. Syksyn tullen mökkipihat tyhjenevät, ja paikkakunnillamme palataan rauhalliseen elämänrytmiin.

Vuosi on hädin tuskin puolessavälissä, ja silti Suomen ylikulutuspäivä on jo takana. Kaukana takana, sillä tuo varsin kyseenalainen merkkipaalu ajoittui tänä vuonna huhtikuun kuudenteen päivään. Reilussa kolmessa kuukaudessa me suomalaiset tulimme siis kuluttaneeksi oikeudenmukaisen osuutemme maailman vuotuisista, uusiutuvista luonnonvaroista.

”Idylliset maalaismaisemat vilahtelivat silmissäni, kun ajelin kohti Liperin kirkonkylää. Tutut metsät ja peltoaukeat vanhoine latoineen sekä lapsuuskodin lähestyminen virittivät tyypillisesti mieleni nostalgisille taajuuksille.” Näin tunnelmoidaan joensuulaisen Tiina Pasasen esikoisteoksessa Sun täytyy mennä. Noihin kahteen lauseeseen tiivistyy paljon kepeäksi ja elämänmakuiseksi luonnehditun romaanin sivuilla rakentuvasta maailmasta.

KOLUMNI Poskipäitä ja korvanlehtiä nipistelevä pakkanen saa hetkeksi unohtamaan, että kuluva talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin ja vähäluminen. Pohjois-Karjalan leveyksillä hanget korkeat nietokset ovat loistaneet poissaolollaan, samoin kuin paukkupakkaset. Kotipihan lumityöt eivät ole liiaksi rasittaneet, ja paksuimmat kaulaliinat ja topparukkaset ovat levänneet käyttämättöminä kaappien kätköissä.

NÄKÖKULMA Suomalaisten mielikuva työelämän kehityksestä ei ole järin ruusuinen. Yli puolet suomalaisista, 59 prosenttia, arvioi työelämän muuttuneen huonompaan suuntaan kymmenen viime vuoden aikana. Lähes yhtä moni, 55 prosenttia, arvioi saman kehityksen jatkuvan. Tämä käy ilmi tutkimuslaitos E2:n tuoreesta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin suomalaisten kokemuksia työelämän muutoksesta.

350 grammaa. Tuon määrän ympärillä on käyty keskustelu jo toinenkin sen jälkeen, kun uudet kansalliset ravitsemussuositukset julkaistiin marraskuun lopulla. Ravitsemusneuvottelukunnan nimittämä asiantuntijatyöryhmä kun suosittaa, että suomalainen söisi viikossa enintään 350 grammaa naudan, sian ja lampaan lihaa – toisin sanoen punaista lihaa.