Ihmisen ikävä toisen luo

Koronavuoden opetus: ei minusta olisi erakoksi. Juttukaverin puute on todellinen. Vaikka on näitä virityksiä jos jonkinlaisia, on facebookia, tekstiviestejä ja puhelinkin soi joka päivä useampaan kertaan, silti kaipaa lajitoveria nenän eteen istumaan.

Kaunis päivä 16.6.

Kaunis päivä ja lämpoä riittää. Aamulla herätessä ei ensimmäisenä juohtunut karanteeni mieleen. Tytär kävi tarkistamassa, miten on tämänkertainen kuntoni.  Jos ei hommat suju, niin pitää soittaa apua tien toiselta puolelta.

Koronasta kyyneliin 14.6.

Eikös vain pitänyt tirauttaa pienet ikävän itkut, kun katsoin muun muassa Reijo Taipaleesta ja muista sen ajan iskelmälaulajista ohjelman.

Karanteenitunteita 12.6.

Nyt ei ainakaan pitäisi koronasta eikä karanteenista olla huolissaan, on niin ihana päivä. Enemmänkin näistä ihan omista vaivoista, joita on harteilleen kerännyt vuosien varrella.

Karanteenin valvoja 9.6.2020

Karanteeni jatkuu, ja kirpputorilla tuli käytyä Siikasalmella. Jotain hypistelemistä nuo räpylät kaipaavat, kun ei aina jaksa neuloakaan. Kiitettävästi on karanteeniaika kulunut. Liperissä ei ole tainnut ollakaan montaa tapausta, onko ollut yhtään?

Muistelua 7.6.2020

Koko päivän on mieli ollut matalalla myllyn paloa miettiessä. Olin nimittäin livenä katsomassa entistä paloa vuonna 1961.

Päivitys 5.6.2020

Tulipa päivitystä kerrakseen, kun ystävä soitti aamulla, että Liperin mylly palaa. Melko tuttu paikka, kun tuli käppäiltyä niillä pihoilla kolmisenkymmentä vuotta. Tuli paha mieli uusia yrittäjiä ajatellen.

Torstaina 4.6.2020

Kirkas kesäaamu tässä Konttilansalmen pihassa. Tuomi kukkii valkoisenaan, ja leikattu nurmikko tuoksuu. Ei uskoisi, että mitään pahaa voisi maailmassa olla.

Sunnuntaina viimeisenä toukokuuta

Tänään on kuunneltu uutisia, käyty puutarhalla ja keskusteltu naapurin kanssa.

Perjantaina 29.5.2020

Karanteenipäivystäjä kävi trimmaamassa kuulolaitteensa, joten nyt koronauutiset kuuluvat entistä paremmin. Samalla reissulla koin hehkeän naiseuteni lopullisen tuhon.