Vanhassa vara parempi

KOLUMNI Mitähän ne entisajan ihmiset ajattelivat, kun tuommoisen sananlaskun keksivät? Ainakaan tähän vanhukseen ei kukaan pysty varaamaan, jos vaikka joku alkaa kaatua. Ymmärrän kyllä toisenkin merkityksen asiaan.

Näkymätön vihollinen

KOLUMNI Totta se on, vaikka ei uskoisi. Kohta täyttyy kaksi vuotta siitä, kun kuvittelin viettäväni kahdeksankymppisiä, mutta silloin astuikin ohjaimiin suurempi voima, korona. Istuin yksin pimeässä olohuoneessa ja ihmettelin. Oli juuri annettu suositus, ettei vanhoja ihmisiä saa tavata ja tartuttaa mahdollista pandemiaa, heihin.

Hellekesän katselmus

KOLUMNI Miten kesä meni, kysyy moni harvemmin tavattu tuttava. Siis moni? Ihmiset ovat hävinneet niin puhelimen päästä kuin lähietäisyydeltäkin. Surullista, mutta joitakin ystäviä ja sukulaisia poistui kuoleman kautta. Koronan ja raihnaisuuden vuoksi, en päässyt saattamaan heitä. Jäi mieleen, miksen kuitenkaan mennyt, katsomaan, muistotilaisuuteen, vaikka pärekorissa.

Ihmisen ikävä toisen luo

Koronavuoden opetus: ei minusta olisi erakoksi. Juttukaverin puute on todellinen. Vaikka on näitä virityksiä jos jonkinlaisia, on facebookia, tekstiviestejä ja puhelinkin soi joka päivä useampaan kertaan, silti kaipaa lajitoveria nenän eteen istumaan.

Kaunis päivä 16.6.

Kaunis päivä ja lämpoä riittää. Aamulla herätessä ei ensimmäisenä juohtunut karanteeni mieleen. Tytär kävi tarkistamassa, miten on tämänkertainen kuntoni.  Jos ei hommat suju, niin pitää soittaa apua tien toiselta puolelta.

Koronasta kyyneliin 14.6.

Eikös vain pitänyt tirauttaa pienet ikävän itkut, kun katsoin muun muassa Reijo Taipaleesta ja muista sen ajan iskelmälaulajista ohjelman.

Karanteenitunteita 12.6.

Nyt ei ainakaan pitäisi koronasta eikä karanteenista olla huolissaan, on niin ihana päivä. Enemmänkin näistä ihan omista vaivoista, joita on harteilleen kerännyt vuosien varrella.

Karanteenin valvoja 9.6.2020

Karanteeni jatkuu, ja kirpputorilla tuli käytyä Siikasalmella. Jotain hypistelemistä nuo räpylät kaipaavat, kun ei aina jaksa neuloakaan. Kiitettävästi on karanteeniaika kulunut. Liperissä ei ole tainnut ollakaan montaa tapausta, onko ollut yhtään?

Muistelua 7.6.2020

Koko päivän on mieli ollut matalalla myllyn paloa miettiessä. Olin nimittäin livenä katsomassa entistä paloa vuonna 1961.

Päivitys 5.6.2020

Tulipa päivitystä kerrakseen, kun ystävä soitti aamulla, että Liperin mylly palaa. Melko tuttu paikka, kun tuli käppäiltyä niillä pihoilla kolmisenkymmentä vuotta. Tuli paha mieli uusia yrittäjiä ajatellen.

Torstaina 4.6.2020

Kirkas kesäaamu tässä Konttilansalmen pihassa. Tuomi kukkii valkoisenaan, ja leikattu nurmikko tuoksuu. Ei uskoisi, että mitään pahaa voisi maailmassa olla.

Sunnuntaina viimeisenä toukokuuta

Tänään on kuunneltu uutisia, käyty puutarhalla ja keskusteltu naapurin kanssa.

Perjantaina 29.5.2020

Karanteenipäivystäjä kävi trimmaamassa kuulolaitteensa, joten nyt koronauutiset kuuluvat entistä paremmin. Samalla reissulla koin hehkeän naiseuteni lopullisen tuhon.

Koronapäiväkirja 28.5.2020

Aurinko oli jo korkealla, kun kiipesin sängystäni, vai sanoisko pudottauduin, tutkimaan päivän alkua.

Koronaa 26.5.

Yöseutuun tuli mieleen sunnuntaisesta television keskustelusta yksi asia. Puhuivat, että voisi olla sellainenkin kuin ikilaina. Tarkoittivat varmasti eri maita.

Kesäaamua liperiläiset 25.5.

Kuuntelitteko  eilisiltaista tv-keskustelua, miten  Suomi pärjää koronan jälkeen?

Karanteenivalvojan päiväkirja 24.5.

Eipä tämä valvojan persoonakaan paljon kärsi tavallisesta arjesta, aamut varsinkaan. Sama porukka tässä asuu minun kanssani, eli yksi  ”kakaraansa kaatuva” mummo.

Karanteenista oppiminen 22.5.

Kun eilen oli helatorstai, en kirjoittanut mitään. Tai kyllähän minä istua hölmötin täänkin koneen edessä, ja odotin inspiraatiota. Eipä häntä näkynyt eikä kuulunut.  Nyt olen samalla asialla. Kuuntelen, kun astianpesukone pitää ääntä, televisiosta kuuluu mutinaa, ei asiaa.

Karanteeniuutiset sunnuntaina 17.5.

Nyt alkaa mennä sitten masennuksen puolelle jo tämä koronavirus ja karanteenioltavat. Joku tuttava sanoi lopettavansa koko karanteenin.

Karanteenin koukussa 15.5.2020

Olen nyt tänä päivänä kuunnellut, lukenut ja miettinyt koronan vaikutuksia itseeni.

Sama mummo kuin ennenkin 14.5.2020

Kuulostelin tämän päivän ja katsoin eduskunnan kyselytuntia. Vielä ei tullut lupaa kaataa karanteenin aitoja.

Äitienpäivä 10.5.2020

Karanteenissakin voi viettää juhlia, kun sinne voi lisätä mielikuvitushenkilöitä mielensä mukaan.

Karanteenin olotilat

Milloin on kuuma, milloin kylmä ja nyt omaatuntoa kalvaa vielä rikos, karkaaminen puoleksi tunniksi karanteenistä. Oli pakko käydä Tokmannilla, koskapa ostosaddiktioni ei antanut rauhaa.

Torstaina 7.5.20

Tänään meni pää sekaisin karanteenijutusta ja koronatilanteesta.

Keskiviikkona 6.5.2020

Iltaisin kun silmäni suljen, luoksesi käydä viel saan, kaunis ja kaihoisa katse koronan peittämä on. Niin on, myös tänään. Arkisissa hommissa koronaa ei juuri muista, mutta heti kun istahtaa, se iskee päähän ja kuiskuttaa korvaan – muistitko pestä kädet, koskettelitko naamaasi, kuka istui viereesi?

Tiistaina 5.5.2020

Kun eilen kuuntelimme hallituksen selontekoa karanteenin pienimuotoisessa avaamisessa, niin olimme kuin silmät pullistuisivat päässä, oli muka niin tärkeää ja niinhän se olikin.

Karanteeni-ikävä 4.5.2020

Enpä ole aikoihin viettänyt niin pitkää vappua kuin tänä vuonna. Aika suorastaan mateli. Tytötkään eivät käyneet. Kalle kävi pari kertaa napsauttamassa tietokoneen pankille, kun minä en oikeasti tiennyt, miten piti tehdä, ettei saldo menisi yhettömiin.

Vappu ja perunansiemenet 2.5.2020

Eilen oli vappu. Melko mitäänsanomaton ja tylsä päivä. En tiedä, mitä pitäisi harrastaa, että tuntuisi entiseltä.

Koronaviruksen mutaatiot 29.4.2020

Kun tänä aamuna heräsin, näytti kello kymmentä. Ei voi olla totta!

Koronan kanssa piilosilla 28.4.2020

Tänäkin aamuna työnsin täkin silmiltäni ja tulin esiin varovasti, ettei  kukaan nähnyt. Eipä olisi nähnyt muutenkaan, kun ketään ei asu  tässä asunnossa muita kuin, minä ja koronanpelko.

Karanteenin kimuranttisia pysäytyksiä 26.4.2020

Kaunis, mutta kylmä sunnuntai. En vielä laskenut, miten monta päivää tätä on jatkunut, mutta viikkoja ainakin kolme.

Karanteenivangin perjantai 24.4.

Jätin eilen kirjoittamisen väliin, kun oli niin vilkas päivä muuten. No, ei vieraita käynyt, ainakaan asunnon sisäpuolella.

Lapsuuden muistoja 22.4.2020

En ole monenkaan karanteenilaisen kanssa ollut keskusteluyhteydessä, lapsuuskaverini kanssa vain. Että meidän piti vielä tämäkin nähdä!

Karanteenissa neulotaan 21.4.2020

Uutistulva niukkenee, niin lähi kuin etäisempikin. Harvoin sattuu aukaisemaan tv:n yhtä aikaa, kun tietoa tulee. Tällä hetkellä en edes tiedä, mikä on parin viimeisimmän päivän sairastuneiden tai kuolleiden lukumäärä.

Sunnuntaina 19. huhtikuuta karanteenissa ajateltua

Nyt kyllä alkaa karanteeni pätkiä – ainakin istumalihaksia. Piti ottaa tämä kova tuoli käyttöön, kun entinen hajosi.

Karanteenissa 17.4.2020

Meinasin tulla pikkuista vaille pöpiksi, niin kuin veljeni usein sanoi. Hän sanoi myös, että siehän sitä jiät tänne viimeseksi karhottamaan. Ja oikeassa oli. Nyt olen elänyt 10 vuotta pitempään kuin sisarukseni.

Karanteenissa 15.4.2020

Korona istuu tukevasti suomalaisten katonharjalla.

Tiistaina 14.4.2020

Aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Herätessä  tulevat päivän suunnitelmat ajatuksiin. Ei ole mitään muuta kuin karanteeni, ja jollakin asteella pelko yrittää saada jalansijaa. Mitä jos?

Maanantai 13.4.2020

Nyt kyllä taidan romahtaa. Tänään ei näkynyt huoltojoukkoakaan. Oli heidän vapaapäivänsä, mutta ei minun.

Pääsiäispäivä 12.4.2020

Tämä sunnuntaipäivä ja pääsiäinen eivät tuntuneet miltään. Takapuoleen meinaa tulla jo istumahaavat.