17.4.2020
Karanteenissa 17.4.2020
Meinasin tulla pikkuista vaille pöpiksi, niin kuin veljeni usein sanoi. Hän sanoi myös, että siehän sitä jiät tänne viimeseksi karhottamaan. Ja oikeassa oli. Nyt olen elänyt 10 vuotta pitempään kuin sisarukseni.
Minulle suotiin kunnia nähdä ja kokea tämä korona ja karanteeni. Pelko siitä, että se jotenkin tarttuu.
Tänään kaipasin ihmiskontaktia, vaikka kyllähän sen puhelimella saa nopeastakin yhteyden.
Ajattelin vain kaupassakäyntiä,. Sielläkin virkistyy. Kukaan ei osta minulle harhaostoksia, vain sen minkä olen valmiiksi kirjoittanut. Eikö heillä liene mielikuvitusta? Minulla oli – saattoi unohtua juuri se tärkein ja kärry oli täynnä ihan muuta kuin tarpeellista.