Torstaina 4.6.2020
Kirkas kesäaamu tässä Konttilansalmen pihassa. Tuomi kukkii valkoisenaan, ja leikattu nurmikko tuoksuu. Ei uskoisi, että mitään pahaa voisi maailmassa olla.
Mutta nyt on uusi uhka päämme päällä. Vaikka kuinka olen yrittänyt katsoa sillä silmällä, tiedättehän, onko ikäihmisten karanteenia helpotetu, en ole huomannut. Kilttinä ja pelokkaana tyttönä seison vaikka asennossa päivän, jos joku käskeen.
On pari asiaa, jotka jäävät näköjään, ainakin minulta salatuksi. Se, että meidät ikäihmiset laitettiin heti karanteeniin, kun tietoa tuli. Kun aina aikaisemmin olimme maan vaiva, jos pyysimme jotain. Kun on vuosikymmeniä luullut olevansa ongelma, se kääntyikin äkkiä toisin päin.
Ei siinä mitään, hyvähän se on, mutta syy tuntematon. Mukava kesällä on karanteenia viettää. Olen käynyt joka päivä ulkona ja vähän, jopa ruskettunut. En niin kuin nuorena, jolloin olin kuin tervalla voideltu, vaan himmeästi ruskehtava, mutta huomattavasti käsidesipulloon nähden.