Torstaina 7.5.20
Tänään meni pää sekaisin karanteenijutusta ja koronatilanteesta.
Aurinko nousi, niin kuin pitikin, ja lupasi mukavaa päivää. Eilen aloitettu takapihan harvennus jatkui, niin että minä istuin sisällä ja annoin viittomalla käskyjä työn raskaan raatajalle.
Virkkasin välillä karanteenimattoa, välillä luin lehtiä ja jokaikisen jutun niistä. Tänään oli aika paljon jo ikäihmisten vapauttamisen puolesta kirjottaneita. Mehän olimme jo syntyjäään niin arkoja, kun oli koettu tuhka-, vesi-, vihurirokot ja kaiken maailman lentävät pörriäiset, mutta karanteenissa emme olleet koskaan olleet. En edes saanut nuorena pusutautia, vaikka tein kaikkeni sen aikaansaamiseksi. Niin varmaan myös vastapuoli.
Nyt on ilta ja enkä saa selväksi, mikä olikaan tämän päivän saldo. Taisi tulla jo liikaa tietoa mummoraukan mieleen. Päästetäänkö meidät ja milloin? Vaiko ei koskaan? Aikaisempaa kokemusta kun ei ole kenelläkään.
Tietoa kirjoittajasta
