Lapsuuden muistoja 22.4.2020
En ole monenkaan karanteenilaisen kanssa ollut keskusteluyhteydessä, lapsuuskaverini kanssa vain. Että meidän piti vielä tämäkin nähdä!
Varhaislapsuus pyörittiin evakkona perheen mukana ja kun viimein asetuimme Liperiin. Alkoi koulu seitsemän kilometrin takana, tiettömässä korvessa. Silloinen vihollinen oli vienyt Karjalan kotimme ja siirtänyt Suomen rajaa rutosti pienemmäksi.
Työtä teimme metsissä ja pelloilla. Kantoja kuokimme siinä missä raavaat miehetkin. Naama mustana ja kintut noessa.
Nytkin on ”maailman sota” käynnissä, mutta meidät on teljetty koteihimme, Saa katsoa vain ikkunan läpi ja puhua puhelimessa. Melkein eilen kirjoitettiin vanhusongelmasta ja hoitajamääristä. Jos vasta vuoden lopussa karanteeni päättyy, niin näkyville tulee pöljähtänyt huuhkajalauma, lihaviksi syötettyjä mummoja ja ukkoja. Huumorilla vielä tässä vaiheessa!
Tietoa kirjoittajasta
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.