Karanteenin koukussa 15.5.2020
Olen nyt tänä päivänä kuunnellut, lukenut ja miettinyt koronan vaikutuksia itseeni.
Kun on ikää reilusti, mutta terveys kuitenkin aika hyvä, en haluaisi tautia itseeni. Mutta kun kuuntelin psykiatrin ajatuksia tilanteesta, olivat ne aika tuttuja. Turhautuminen, henkinen väsymys, kun jo sana korona laittaa haukottelemaan, niin näiden oireiden perusteella olen melko normaali keskiverto ihminen. Pelko omasta sairastumisesta ei ole niin suuri kuin, että joku läheisistäni sairastuisi.
En halua kyläillä, sitten kun se on mahdollista, muiden kuin heidän luonaan, näin olen säästynyt ikävien asioiden kuulemisilta. Kyllä palvelutaloissa ja osastoilla ihmiset tarvitsisivat vähän virkistystä ja odotankin että tilanne muuttuu ja siellä voi vierailla. Jos niin onnellisesti käy, että tauti ohittaa Liperin vähin vaurioin, niin ensimäiseksi pitäisi vierailla heidän luonaan, jotka ovat joutuneet kärsimään jollakin tavalla. Joille ei ole ollut aikaa, puhua tai huomioida mitenkään.
Tietoa kirjoittajasta
