Tässä päivänä muutamana tassuttelin koirani kanssa pitkin kevyen liikenteen baanaa. Nautin keväisestä auringonpaisteesta ja annoin ajatusteni liidellä piakkoin pihoille ilmestyvien sitruunaperhosten lailla.

Laittelin tuossa vähän lounasta  itselleni. Samalla ajattelin lapsuusajan ruokia – mitä äiti laittoi silloin ennen, kun ei kaupassa käyty joka päivä, eikä valmista ruokaa ollut tarjolla, ainakaan hyllyssä.

Jos ei ole vielä tartuntaa, niin ainakin on koronaa, että korvista pullistuu jo kuulolaitteet ulkopuolelle.

Hitaasti lähtivät ajatukset liikkeelle tänä aamuna. Huoletti kone ja karanteenin osuus minun kohdallani. Mietin pitäisikö laittaa kyltti oveen, että tässä luukussa istuu vakava vaara, kahdeksankymppinen mummo, joka on metrinkin päästä katsottuna vaarallinen. Hän on oikein koronapommi, että varokaa ihmiset.

Koronaviruksen leviäminen myös Suomessa on saanut ihmiset pysähtymään uutisten äärelle. Maailmanlaajuisesta pandemiasta suorastaan janotaan tietoa, vaikuttaahan se meistä jokaisen elämään jollain lailla.

Huomenna perjantaina tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä. Päivä oli raskas rauhanehtojen ja sodan vaatimien uhrien vuoksi. Raskas se oli myös Karjalan evakoille, jotka joutuivat jättämään kotiseudun. Suurin osa heistä koki toisen evakkomatkan neljä vuotta myöhemmin.

”Loma on jotakin tavallisesta poikkeavaa. Se on työstä, opiskelusta tai vastaavasta saatava pidempi vapaa-aika”, määrittelee Wikipedia. Minäkin olen tämän viikkoa ollut lomalla opettajan hommista, oman pitäjän paikallislehtityöstä, jokapäiväisistä työkavereistani sekä lapsistani – saakohan tätä sanoa ääneen? Tulin kuitenkin hiihtolomani ajaksi leipäpitäjään hommia paiskimaan, kun kutsu kävi. Pitäähän se leipä jostakin repiä.

Hyvinvointi on kokonaisvaltainen juttu. Juuri nyt laatiessani tätä ruokasivua, olen pienen perusflunssan kourissa. Olin ajatellut taikovani joitain kevyitä ja terveellisiä reseptejä ajatellen tämän kuun Kotiseutu-uutisten teemaa. Mutta tämä pahainen flunssa pilasi ne suunnitelmat.

Miten kaukana ruokavalio ja palovaroitin voivat olla toisistaan, kun puhutaan senioreiden ja meidän kaikkien terveyteen sekä hyvinvointiin liittyvistä asioista. Eivät ne kovin kaukana taida olla.

Harva meistä muistaa tällaista talvea. Viime vuosikymmenellä koettiin muutamia talvia, jolloin pysyvä lumipeite tuli Pohjois-Karjalaan vasta tammikuussa. Silloinkin maa peittyi lumeen jo lokakuussa, mutta lumet sulivat pois.

Aina on syytä juhlaan – jotain, minkä tähden voi kilistellä laseja ja nousta hetkiseksi arjen yläpuolelle. Erityisen hyvin tämän asenteen ovat omaksuneet venäläiset, joiden kalenteri on kuorrutettu moninaisin juhla- ja muistopäivin.

Sanomalehtipaperin rapinasta, uutisjutuista ja tiedonmurusista. Biojätepussien taittelusta, valokuvista ja verkkolehdistä. Niistä on Sanomalehtiviikko tehty.

Ylämyllyn alueen kehityksen luodaan parhaillaan suuntaviivoja, jotka ulottuvat 2020- ja 2030-luvuille. Kyse on kolmesta suuresta ratkaisusta. Ne ovat uuden yläasteen rakentaminen, Kuopiontien ja Liperintien risteyksen eritasoliittymä ja neljää aluetta koskevat kaavamuutokset.

Varokaa heikkoa jäätä! Mmmh. Pikku Kakkosen vuonna 1986 lanseeraama heikkojen jäiden varoitusanimaatio on syöpynyt näkö- ja äänimuistiin.

Liperin Myllyn jauhojen menekkiä Myllymiljöön avajaispäivänä seuranneena mielen valtasi mukava tunne. Paikallisella ja kotimaisella tuotteella näkyy olevan ottajia. Olivathan ne jauhot myös tarjouksessa, mutta veikkaanpa, että käytännössä lähes kaikki tiesivät mitä hakivat.

Tulevana viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa järjestetään Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma matkamessut, jonka kyljessä pidetään myös Caravan-messut. Niin näyteilleasettajissa kuin messuvieraissa nähtäneen Arvinsalmen kummankin puolen asukkaita.

Kun uudenvuodenpäivänä ajoin Lappeenrannasta kohti Pohjois-Karjalaa, lumiraja tuli vastaan Vuoksen tällä puolen. Lappeenrannan linnoituksen valleja väritti nuhjaantunut ruoho – sumuisen harmaa maisema muistutti ankeudessaan lokakuista aamua.

Vuoden vaihtuessa tavataan pysähtyä katsomaan sekä taakse- että eteenpäin. Mitä vei ja toi mennyt vuosi, mitä tuonee tuleva. Toisinaan on kiinnostavaa tehdä hieman pidempi loikka, vaikkapa sadan vuoden takaisiin aikoihin. Millaiselta näytti Liperin vuosi 1920 sanomalehtien sivuilla?

Joulunvietto herättää monenlaisia tunteita, enimmäkseen myönteisiä ja valoisia. Joulu toimii usein indikaattorina siinä, miten sosiaaliset suhteet perheen, suvun tai ystävien kanssa ovat kehittyneet vuoden aikana.

Joulu on ihana syy muistaa läheisiä lahjoin ja yhteisen ajanvieton parissa. Moni haluaa ilahduttaa myös tuntemattomia, sillä auttaminen luo hyvää mieltä antajallekin. Pienikin ystävällinen ele voi olla toiselle se joulumieltä nostattava kokemus.