Vanha omenapuu alkoi äännellä. Kuului kitinää, lievää räiskettä ja ikään kuin voihketta. Tämä harmitti minua. Istuin omenapuun varjossa terassilla lukemassa kirjallisuuden klassikkoa, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista.

Kovimmat helteet on selätetty, mansikat pakastettu ja lomareissujen pyykit pesty. Puolet kesän alussa suunnitellusta suursiivouksesta jäi tekemättä, vaikka ikkunat ja matot pestiin. Sitäkin enemmän on höntsäilty Paloaukean kentällä, uitu Leinosessa ja hengattu serkkujen kanssa Rääkkylän mökillä. Puoliksi haikeana, puoliksi malttamattomana, on aika kääntää katse taas kohti syksyä ja arkea.

Opet ja kaverit on ihan. Ja läksyjen tekeminen voi olla vähän semmosta. Joten ota siitä sitten selvää, miten asian laita on. Vai voiko sen tulkita ihan oman maun mukaan? Ilmeisesti.

Yhden kesäloma kuluu mökkeillen, toisen hotelleissa, matkailuautossa tai veneessä matkustellen. Liperiläistä ja rääkkyläläistä eloa vilkastuttavat lähes nuo kaikki matkailijat ja lomanviettäjät.

Näyttelijä oli lämpiössä, kun lavalta alkoi kuulua tavaran siirtämisen ääniä. Hän meni tarkistamaan, oliko siellä varkaita, kun tiesi olevansa yksin rakennuksessa. Ketään ei pimeältä lavalta löytynyt. Näyttelijä kertoi kokeneensa saman muutaman kerran iltaisin ollessaan yksin.