Yhdistäviä tekijöitä

KOLUMNI Me kaikki kaipaamme ympärillemme ihmisiä, yleensä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa löytyy jokin tai joitakin yhdistäviä tekijöitä.  Yhdessä oloa helpottaa samankaltainen arvomaailma, eli asiat, joita pidämme tärkeinä. Me joko perimme tai valitsemme omat arvomme. Arvojen lisäksi yhdistäviä tekijöitä on lukuisia, niitä, joita emme itse valitse. 

Yhdistäviä tekijöitä on valtavasti. Asuinpaikka, harrastus ja ammatti ovat esimerkkejä niistä, joihin pystymme vaikuttamaan. Meitä määrittävät kuitenkin pitkälle asiat, joihin emme voi vaikuttaa, kuten ikä, sukupuoli, perhe johon synnymme, seksuaalisuus, kulttuuri, kansalaisuus, uskonto, mahdolliset sairaudet ja kokemukset, joihin emme voi itse vaikuttaa.

Ikä on kaikkia nuoria yhdistävä tekijä. Se yhdistää myös lapsia, keski-ikäisiä ja ikäihmisiä. Eri ikää leimaavat erilaiset asiat. Nuoruus on ikäkausi, jolloin itsenäistytään, haetaan välimatkaa vanhempiin ja hakeudutaan niiden seuraan, joiden kanssa eletään samaa elämänvaihetta, ollaan kiinnostuneita samoista asioista, vietetään arkea jokseenkin samalla tavoin ja samoissa ympäristöissä, koetaan samanlaisia suuria muutoksia ja tavoitellaan jokseenkin samoja asioita.

Olet sitten minkä ikäinen vain, tunnistat varmastikin edellä mainitut asiat omiksesi. Olenkin sanonut, että kun Ylämyllyn koulu päättyy kello 14.15 ja 440 nuorta lähtee koulusta, kaikki samaan aikaan, on varmasti ruuhkaa, ääntä ja vauhtia. Jos Ylämyllyn koulusta lähtisi 440 mummoa, syntyisi varmasti ruuhkaa, ääntä ja vauhtia, vähän vähemmän kuin nuorilta. 

Molempia tilanteita yhdistää yksi valtavan arvokas asia. On sitten nuori tai mummo, ympärillä on vertaisia, samankaltaisia, joiden kanssa olla ja jakaa asioita, vastavoima yksinäisyydelle. Se, että meitä ympäröi ihmiset, on ääntä ja elämää, on arvokkainta maailmassa. 

Me kaikki mahdumme tähän maailmaan. Toisilla on enemmän edessä kuin takana, toisilla taas enemmän takana kuin edessä. Jälkimmäiset voivat olla esimerkkinä ja opettaa ensin mainittuja, mutta 27 vuotta nuorisotyötä tehneenä ja 24 vuotta äitinä olleena vakuutan, että oppimista tapahtuu myös toisin päin, annetaan sille mahdollisuus. Opin nuorten kanssa ollessani joka päivä uutta ja siitä tiedän olevani elossa ja kehittyväni ihmisenä.

Maailma muuttuu, itse en olisi uskonut 15-vuotiaana äidinkielen tunnilla kolumnia lyijykynällä konseptipaperille kirjoittaessani, että kirjoittaisin 49-vuotiaana vastaavaa aihetta käsittelevän kirjoituksen tietokoneella. 

Jos sinulle 12–17-vuotiaan nuoren vanhempana herää ajatus, että haluaisit vaihtaa ajatuksia yhdistävästä tekijästä, eli vanhemmuudesta nuoren rinnalla kulkijana, vanhempien nuokkari kokoontuu kahvikupposen äärellä Ylämyllyn nuorisotalolla kuukausittain. Ajankohdat löydät Nuorten Liperin nettisivuilta.

Miia Nivala
koulunuorisotyöntekijä, Lapsiystävällinen kunta -koordinaattori