Se siitä sitten

Voisi luulla, että kymmenen vuotta on pitkä aika johtaa urheiluseuraa – eikä se aivan väärä luulo olisikaan. Kymmenen vuotta on tietysti kovin suhteellinen aikamitta. Muistan vieläkin esimerkiksi sen, millaista oli, kun täytin kymmenen vuotta ja oma ikä ja olo tuntui kovinkin paljolta. Harvoin olen senkään jälkeen tuntenut itseäni yhtä aikuiseksi kuin silloin. 

Liperin suurin ja vaatimattomin

Näin vuosi 2020 on potkinut jo hyvän loikan eteenpäin. Alkaneen vuoden aikana edessä on sekä jalkapallon Euroopan mestaruuskisat, että Ylämyllyn Yllätyksen 75. toimintavuoden juhlallisuudet.

Hallin kulmalta

Ylämyllyn urheiluhalli toteutuu 2019. Uuden hallin tieltä on jo lähteneet hongat, männyt ja petäjät. Vaan olikohan tuo rahtusen äkkinäistä poistaa puut hallin alta näin ja kaikkineen?

Hallin kulmalta

Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.

Vaihtoon meni

Uusi kesä ja uudet pelit. Kuntien valtuustoissa ja kunnanhallituksissa alkavat siirtoikkunat pikkuhiljaa umpeutua samaan aikaan, kun jalkapalloilijat jo sukkuloivat täysillä kentiltä toisille. Paloaukean kenttä on viritetty vihreäksi ja suomalaisen jalkapallon iskukykyinen tulevaisuus on tallonut kumirouhetta ahnaasti.

America First Yllätys Second

Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit lukea tämän mainion kolumnin.

Vanhalla koululla

Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit lukea artikkelin.

Sääntöjä laatimassa

Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit lukea artikkelin.

Liikettä liikenteessä

Jalkapallo on metkaa liikuntaa, visaista urheilua ja on se myös aikamoinen seikkailu. Laji on maailmanlaajuinen ja kaikki yli kahden kuukauden ikäiset ihmiset ymmärtävät heti ja vaistomaisesti mistä on kyse, kun pallon näkevät. Ylämyllyn Yllätyksenkin eri ikäisiä urheilijoita pelaa jalkapalloa milloin Liperissä, milloin Ylämyllyllä taikka Iisalmessa – jos eivät satu olemaan pelaamassa Lahdessa, Helsingissä, Kööpenhaminassa tai

Palloa taikinoimassa

Pallon potkimisellakin monituiset urheilijan raakileet hankkivat leipää itselleen. Suurimmalla osalle heistä leipä on kapoinen ja pitää häthätää lenkkipolulla. Osalle tienestit riittävät siihen, että leivän päälliseksi järjestyy mauttoman kevytlevitteen lisäksi makkaraa ja vähän hienoja juustojakin. Ja sitten ovat ne muutamat otsikoista tutut urheilun sankarit, jotka ruokkisivat koko heimon ja vieläpä Ferrarilla ajellen.

Sohvaperunan nyhväämistä

On nähty jalkapalloa tänä kesänä. Jalkapallon Euroopan mestaruuskisat täyttivät TV:n kokonaiseksi kuukaudeksi. Urheilua seuraava yleisö sai tiiviin tietoruiskeen jalkapallomaailman tämän hetken tärkeimmistä näkökohdista: Kuinka Ronaldon henkilökohtainen parturi rajaa hiusten korvalinjan? Osaako Jari Litmanen hymyillä? Ovatko pelaajien uudet kireät kompressiopaidat paremmat näköisiä kuin vanhat löysät telttamallit?

Pallollinen näkökulma

Jalkapallo on mitä suurimmassa määrin joukkuelaji, jossa joukkueena ja porukalla tekemisen lainalaisuudet piirtyvät kirpeästi näkyviin. Mutta jalkapallo on myös kunkin pelaajan yksinään osaamista ja tekemistä.

Numerotiedon valossa

Kerskailu uusilla nappulakengillä on varma kevään merkki. Paloaukean kenttä ja kentän laita pullistelevat pientä ja vieläkin pienempää pelaajaa esittelemässä nappulakenkiään ja vertailemassa niitä kaveriensa vastaaviin. On kovalle alustalle tarkoitettuja nappuloita ja on pehmeälle alustalle tarkoitettuja nappuloita. On Joensuusta ostettua ja Amerikasta tilattua. Löytyy matalaa nilkkaa ja löytyy sukallista. Materiaalit vaihtelevat muovista aitoon nahkaan.

Rakentavaa suhtautumista

Lasten jalkapallojoukkueen valmentajan tähtihetki on se, kun joukkue ja kaikki sen jäsenet tekevät pelissä juuri sitä, mitä valmentajana on neuvonut. Peli avataan laitaan vaivattomasti, rajaheitto napsahtaa oman pelaajan kenkään, kulmapotku tavoittaa oman hyökkääjän kuontalon ja vaihtopenkki seuraa ottelua virittäytyen taisteluun. Kurjinta valmentajan elämä sen sijaan on silloin kun mikään joukkueelta ei suju ja kaikki harjoiteltu

Helppoa elämää

Miltäpä kuulostaisi leppoisa ja rentouttava ilta tiiviin arkipäivän rypistyksen jälkeen? Kenties parituntinen sellaista puolitoheloa omiin harrastuksiinsa paneutumista, vähän porkkanan istuttelua, mukavaisen kirjan lukemista taikka ihan vain tv:n katselua perheen kesken? Lääkäritkin toistuvasti suosittelevat ihmiselle tällaista riittävää palautumista ja rentoutumista elämän melskeistä. Joillakin aikuisilla on kuitenkin taipumuksia, jotka eivät rentouta, vaan ovatpa kenties sellaisen täysi vastakohta.

Ei elämää vaan jalkapalloa varten

Olen itsekin joutunut opettavaisten kasvatustoimien kohteeksi lapsuuteni jalkapallopeleissä, vaikka en suureksi helpotuksekseni enää muistakaan mitä niistä opin. Jos itseni oikein tunnen, en todennäköisesti mitään.

Makeaa elämää

Peli- ja turnausmatkoilla korostuu pienten pelaajien kanssa kurin ja ryhdikkään käyttäytymisen säilyminen ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen kaikin puolisen viihtyvyyden ja urheilullisen suoriutumisen tukena. Tässä asiassa valmentajat luottavat lujasti meihin pienten pelaajien vanhempiin. Ihan vallan suotta toki. Muistan tässä omaakin kompastelua urheilijan alkuja ohjatessa. Pelaajat olivat pieniä ja itsekin olimme vanhemmat kokemattomia kun ensimmäisille turnaus-reissuille kyytiä

Sokkelia rakentamassa

Jalkapallon harrastamisen vakavuuskertoimesta on nyt puhe: Onko siinä lapselle riittävästi liikuntaharrastamista, jos kerran viikossa kimpoaa kentälle, pelailee sen aikaa kun naurattaa ja sitten lähtee mamman luokse? Vai tulisiko kentälle sittenkin suoria kuusi kertaa viikossa ja nauttia sinisenä möykkäävän valmentajan kohteliaisuudet päälle? Jos tähän vakavan sorttiseen kysymykseen olisikin helppo vastaus, niin en varmaan sitäkään keksisi.

Urheiluintoa lainaamassa

Onko pakko mennä harjoituksiin jos ei tahdo? Tämä taitaa olla innokkaan liikuntaa ja urheilua harrastavan lapsen ja nuoren yleisin kysymys vanhemmilleen ja pitkän päälle piinallinen kysymys se onkin. Kun kyseessä on harrastus ja liikunnan ilo, niin silloinhan pitäisi päteä vanha ohjenuora: Niin kauan kuin juniori on tuulikaapissa ensimmäisenä menossa harjoituksiin pelivärkit kainalossaan, harrastus on kohdillaan

Huutoja ja räkää

Jalkapallojoukkueessa pelaa kentällä kerrallaan yksitoista pelaajaa. Luulisi yhdentoista pelaajan saavan jo jotain aikaiseksikin, jos ovat sen vakaasti ja yhteistuumin päättäneet. Vaan eivätpä saa. Näyttää joskus oudoltakin, että yhdentoista raavaan miehen porukka ei saa sitä jalkapalloksi kutsuttua reilun litran pullataikinan kokoista möykkyä ahdettua vastustajansa maaliin. Ei sen arvaisi niin kamalan vaikeaakaan olevan: Jalkapallomaalin koko on kuitenkin

Hyvää ja kaunista

Sellaiset lukuisten julkaisujen kansikuvamiehet ja idolit kuten Cristiano Ronaldo, Lionel Messi ja Jari Litmanen ovat kaikki tulleet tunnetuiksi yhteisestä ulkoiluharrastuksestaan. Ja miten paljon löytyykään niitä junioreita, joita kiehtoo harrastaa aivan samoja asioita. Pallon kanssa mieluusti ja vauhdikkaasti. Toisinaan vain jalkapallokentän laidalta töllistellen junioreiden pelaaminen näyttää joten kuten kummoiselta: Kakarat juoksentelevat minne sattuu ja pian joku
Kotiseutu-uutiset.com
Evästeasetukset

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä parhaan mahdollisen käyttökokemuksen tarjoamiseksi. Evästeet tallennetaan selaimeesi ja ne auttavat meitä tunnistamaan sinut, kun palaat sivustolle. Ne myös auttavat tiimiämme ymmärtämään, mitkä verkkosivuston osat ovat sinulle mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.