Numerotiedon valossa

Kerskailu uusilla nappulakengillä on varma kevään merkki. Paloaukean kenttä ja kentän laita pullistelevat pientä ja vieläkin pienempää pelaajaa esittelemässä nappulakenkiään ja vertailemassa niitä kaveriensa vastaaviin. On kovalle alustalle tarkoitettuja nappuloita ja on pehmeälle alustalle tarkoitettuja nappuloita. On Joensuusta ostettua ja Amerikasta tilattua. Löytyy matalaa nilkkaa ja löytyy sukallista. Materiaalit vaihtelevat muovista aitoon nahkaan.

Kaikki nämä ominaisuudet ovat kuitenkin vähäpätöisiä puheenaiheita kenkien tärkeimmän ja mainitsemisen arvoisimman ominaisuuden – eli hinnan – rinnalla. Ollakseni tarkka hintakaan ei näytä olevan aivan se oleellisin ominaisuus nappulakengässä, vaan se, miten paljon sitä hintaa pystyy kavereille liioittelemaan. Ja kyllä sitä pystyykin, uskokaa pois.

Toukokuuta kohti hinnoilla kerskailu tietysti jo asettuu, mutta toki ulkomailta tilatut ja 400€ maksaneet nappikset ovat sitten jo sellaiset kapistukset, että onhan niistä pitkin kesää mainittava. Muutaman kerran. Etenkin niille, jotka käyttävät isoveljensä entisiä nappiksia.

Toissa keskiviikkoiltana Paloaukean kentällä jäin seuraamaan, kun kolme reilusti itsetuntoaan pienempää jalkapalloilijan alkua kilvoitteli keskenään pituuspotkussa. Ville heistä ensimmäisenä henkäisi syvään, otti pitkän vauhdin ja täräytti pallon ilmaan. Pallo lensi kymmenisen metriä.

Seuraavana heistä Atso ähkyi itsensä hirmuiseen vireeseen, otti vieläkin pidemmän vauhdin ja potkaisi pallon edellisen perään. Pallo lensi hääppöiset viisi metriä. Villen juhliessa äänekkäästi Atso katsoi järkyttyneenä pallon perään ja totesi, että olisi se pallo lentänyt edemmäksikin, jos hän olisi yrittänyt täysillä.

Sitten tulikin jo Kimmon vuoro. Kimmo otti piirun verran pidemmän vauhdin kuin muut ja pallo lensikin ylivoimaisesti pisimmälle. Silmämääräisesti vähintäänkin 15 metriä. Kaverit katsoivat silmät pyöreinä ja kateudesta mykkinä. Ville kysyikin heti, että ”Yrititkö sinä täysillä?” No Kimmohan selvästi huomasi kateuden pilkkeen toisten silmissä ja siis vastasi yrittäneensä vasta puolitäysillä. Ensi kerralla hän saattaisi jo yrittää täysillä.

Ville aloitti toisen kierroksen ja hän oli nyt vakuuttunut siitä, että riittävän pitkä vauhdinotto takaisi lujimman potkun. Hän hölkkäsikin kioskin nurkalle, heilautti kättään kavereille merkiksi tai ehkä vain tarkistaakseen, että kaverit vielä ylipäätään näkevät sinne asti. Sitten hän ampaisi määrätietoiseen rynnäkköön kohti palloa. Puolessa välin matkaa hän pysähtyi, veti muutaman kerran henkeä keuhkot vinkuen ja jatkoi sitten matkaa muina miehinä, kunnes hän tuli pallon luo, astui sen päälle ja lävähti nenälleen. Pallo vieri kappaleen matkaa taakse päin.

Atso ja Kimmo tuijottivat kellistynyttä kollegaansa ymmärtäen, että nyt oli juuri sopiva hetki pidätellä kaikin voimin nauruaan. Sitten toinen heistä kysyi niin kainosti ja vilpittömästi kuin vain vahingon iloinen juniori pystyy: ”No, Yrititkö täysillä?” Hetken hiljaisuuden jälkeen kaikki nauroivat hersyvästi, vaikka Ville itse ei niin aidosti kuitenkaan.

Jaa:

Facebook